Meinasi tulla kiire, mutta sain kuin sainkin valmiiksi tammikuun tekeleen ajallaan. Ensin suunnittelin tekeväni Vilijonkan,  aihehan oli muumityyny. Ei oikein syntynyt Vilijonkkaa, vaan Haisuli. Neuloin sen jostain Novitan hapsulangasta ja jalat ja kädet on seiskaveikkaa, nenä, silmät ja tuntosarvet ties mitä lankakorista löytyneitä kerän loppuja. Vuori on mustaa trikoota ja täytteenä jotain vanupalleroa. Ainakin Ukko ihastui siihen niin kovasti, että Haisulin paikka on nyt sohvan selkänojalla, koska koira ei mene sohvalle ja näin ollen ei saa sitä hampaisiinsa. Ehkä Haisuli muuttaa turvallisempaan kotiin, kunhan adoptiopaperit ovat valmiit.

Sain joskus tyttäreltä äitienpäivälahjaksi mökillä Vilijonkka mukin. Mies joi kahvinsa milloin mistäkin ja minä vilijonkasta. Yllätin hänet kerran ostamalla hänelle muumimukin Haisulin kuvalla. Keitin kahvit ja kaadoin valmiiksi mukeihin ja vein ulos. Menin sisälle mökkiin ja sanoin miehelle, että siellä on kahvit jo kaadettuna. Hän meni ottamaan kahvin, mutta ihmetteli, että täällä on nyt useampi muumimuki, mistä minä tiedän mik' on minun? Sanoin, että ota se missä on sinun kuva ja hän otti Haisulin. Sehän on hauska kuva siinä mukissa, kun Haisuli juoksee pullot kainalossa.