Heti tuon risaisen laukun jälkeen oli ihan välttämätöntä tehdä normaali "siisti" työ. Ostin torstain kaupunkireissulla mm. nappikangasta ja siitä tein pussukan. En tosiaan tiedä, mitä kaikilla tekemilläni  pussukoilla ja nyssäköillä teen, mutta niitä on kiva ja nopea tehdä.

Kokoa on 19 x 13 cm ja vuoressa on sivutasku. Ompelin muutaman napin koristeeksi ja vetoketjun vetelyä helpottamaan tarkoitettuun kangassuikaleeseen laitoin myös napin koristeeksi. Kangas on mielestäni hauskaa.

Tytär oli käynyt Panduron outletissä ja posti toi minulle perjantaina pirteän vihreän paketin. Sieltä löytyi kangasta, satiininauhaa, silitettävää strassinauhaa, peilin paloja, nappeja ja pyöreät sangat kassiin. Ne puuttuvat kuvasta. Kangasta on pari metriä ja siitä suunnitteilin tekeväni ainakin jonkinmoisen kesäisen hihattoman tunikan tai mekon.

Tänään posti toi juju-kerhon kirjan. Kun nyt olen tuon virkkuukoukun kanssa tullut tutuksi ja innostunut virkkaamaan kaikenmaailman kirjavia, niin lisäinspiraation lähteeksi otin tuon kirjan.

Värittömyydestä ei tätä teosta voi moittia.

Ihan heti en kuitenkaan lankoihin koske. Minulla on ollut jo jonkin aikaa kesken (taisin aloittaa melkein tarkalleen vuosi sitten!) tilkkupeite. Innostus tekemiseen katosi jostain syystä, mutta nyt olen jo monena vapaahetkenä sitä kasaillut. Reunakaitaleita kokoilen seuraavaksi. Oikeastaan kyllästyin peiton väreihin. Aloittaessa aioin käyttää kaikki kummalliset kankaani ja käytinkin. Lopulta peite näytti jo ihan liian kummalliselta ja rupesi ärsyttämään. Nyt kun kaikkialla on vain valkoista ja kaipaan väriä elämään, voin ikäänkuin väriterapiana tehdä tuota riemunkirjavaa riepua. Voi siitä tulla hyväkin. En tiedä vielä, riippuu paljon tikkauksistakin ja niistä en tiedä vielä yhtään mitään.

Huomenna aukeaa Kustaan kartanon vanhustentalossa helsinkiläisen Syyrinki-killan näyttely. Ajattelin mennä heti huomisna katsomaan, mitä kaikkea kaunista on näytillä. Muutaman syyrinkiläisen tunnen tilkkukurssien kautta ja ainakin kaikki heidän työt, mitkä olen nähnyt, ovat olleet vallan upeita. Oikein odotan huomista, ja innolla.

Viimeksi tilkkukurssilla jatkettiin kesken jääneitä farkkuompeluksia. Minun farkkujututhan oli jo valmiit. Keräilin muiden roskakasasta farkkusaumoja ja muita roippeita ja ajttelin tehdä niistä kortin tai jotain, ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa. Ompelin riekaleita pohjakankaalle. Sain ihan luvan ottaa roippeet itselleni. Kotona suurensin pohjakankaan kokoa ja jatkoin tätä aivotonta ompelua. Pikkuhiljaa suunnitelma kirkastui ja pikkulaukku alkoi muotoutua.

En tehnyt tätä itselleni! En tosiaankaan. Laukku sopii risaisissa farkuissa hiihtelevälle prinsessalle.  Laukku on ulkopuolelta aika risasen näköinen. Suikaleet on ommeltu vapaalla konetikkauksella pohjakankaan päälle, vähän niinkuin miten sattuu. Suikaleita en mitenkään siistinyt, vaan kaikki roikkuvat langat ja purkautuneet reunat saivat jäädä paikalleen. Laukun yläreunassa kulkee mieheni farkkujen vyötärökaitaletta ja lopusta kaitaleesta sain sangat, kun avasin ja leikkasin sen halki ja ompelin kaksinkerroin, vai oliko kolmin.

Jos laukussa on jotain vähän siistimpää, se löytyy sisäpuolelta. Vuori taskuineen on tehty lahjoituskankaasta. Vetoketjukin on ystävältä saatu. 

Tilkkutyökurssin farkkukokeilu valmistui. Siinä muuttui miehen farkut kassiksi. Tähän työhön ei riittänyytkään pelkkä ompelu, vaan työ oli pestävä valmiina.

Halusin tehdä hyvin yksinkertaisen työn, koska farkku kankaana ei kuulu suosikkeihini. Neliöt leikkasin täysvinoon ja olivat leikatessa 4 x 4" kokoisia. Saumat ompelin nurjat puolet vastakkain yksi sivu kerrallaan saumavaraan asti. Siis ei yhtään yli saumavaran. Kun ompelutyöt oli tehty, leikkelin saumanvaroihin noin puolentoista sentin välein pieniä halkioita. Pesin kassin koneessa lähes yksin ja kuivasin kuivurissa. Lopullinen pörheys saumoihin syntyi juuriharjalla. Se olikin aika sotkuista hommaa. Nukkaa ja langanpätkiä lenteli ja vaikka kyseessä oli todella monesti pestyt farkut, kädetkin hieman sinerti.

Toiselle puolelle sain pienen taskunkin. Koristeeksi muutama merkki muista farkuista ja housuista irroitettuja merkkejä. Kassissa on taskullinen puuvillavuori.

Kantohihna on leikattu lankasuoraan ja sen reunat rispaantuivat eri tavalla.

Tein lopuista palasista pienen pussukan. Kokoa on 17 x 12 cm. Nuo tummemmat suikaleet ovat aukiratkottua saumaa.

Vetoketju on samaisista farkuista. Ompelin suikaleet suoraan vuorikankaan päälle. Tästä tuli oikein pehmeä pussukka.

Kurssiohjelmassamme on muiden työden ohella kuukauden blokki. Tammikuun blokin teimme tänään ja se on nimeltään Bonanza. On sillä kuulemma muitakin nimiä. Blokit ovat aina kooltaan 22,8 x 22,8 cm.

Ja eilen sain ihanalta ystävältä hieman myöhäisen synttärilahjan. Tai oikeastaan kaksi. Hän kävi syksyllä Japanissa ja toi sieltä minulle kaksi ihanaa laukkukirjaa. Meinasin taas ajaa bussilla ohi kotipysäkin niitä tutkiessa.

Joulupöytään käydääntänään illansuussa. Meitä on neljä ruokailijaa ja kaikilla on lautasten alla uusi joulutabletti.

Liinat ovat melko kookkaita, 39,5 x 47 cm. No, ei haittaa, jos kinkkusiivut lentää lautaselta, ei ainakaan valkoinen pöytäliina sotkeennu. Muuten liinat on tikkailtu kaarevilla ompeleilla, mutta tähtien keskustat tuollalailla.

Eilisestä joulusukasta innostuneena täytyi tietenkin tehdä toinenkin, ehkä myöhemmin kolmas ja neljäskin. Tämä on pieni sukka, vain 24 cm korkea. Siihen käytin Pirliinan punaisen nauhan koristeeksi.

Kiitokset tästä yhteisestä vuodesta.

Toivotan teille ihan kaikille Oikein Rauhallista Joulua

ja

Onnellista Uutta Vuotta 2010!

OOk:ssa oli hauska marras-joulukuun haaste. Jokainen mukaan tullut sai Mäntylinnan Pirliinalta paketin, jossa oli jouluisia kankaita, nappeja ja nauhhoja. Niistä piti rakennella kuun tekele, johon sai omista varastoista käyttää lisämateriaaleja, kankaita kuitenkin vain kahta erilaista. Tällainen oli minun paketti. Kaikkea ei tarvinnut käyttää.

Ensimmäiseksi tein tämän Blokkisiskojen mallin mukaisen, mutta paljon korkeamman pussukan. Tämän tekemisessä olisi tarvittu enemmän järkeä kuin oli tarjolla, jotta nuo kulmat eivät olisi kulmissa. Kuulostaa ehkä järjettömältä, mutta hetken mietittyäsi ymmärrät, mitä tarkoitan. Kankaat ovat todella kauniit.

Lumiukkokankaasta tein elämäni ensimmäisen joulusukan! vuorina kuusikangasta ja koristeina kulkunen. Sukan saa kummipoika ja täytyin sen lempikarkeilla. Sukan varsi on taitettu ja kiinnityksenä on kolme nappia. Sukka on noin kiinni taitettuna reilut 30 cm korkea.

Omia kankaita en käyttänyt lainkaan. Tukikankaan laitoin pussukkaan omista varastoista ja muutaman kulkusen. Osa kulkusista oli paketissa mukana. Minulla jäi käyttämättä nappeja, nauhoja ja hieman kankaita.

Kiitos Pirliinalle mielenkiintoisesta haasteesta! Ja nyt jouluruokia tekemään. Tänään oli aivan mieletön lumisade, harmi etten päässyt ulos hyppimään. Ihanaa, kun on paljon lunta, se tekee kaiken niin kauniiksi.

Korisfanina ja paljon pelureita tuntevana tuli tehtyä pieniä kolikkokukkaroita (mahtuu myös luottokortti).

Sekä muutama kännykkä pussi.

Ja Tallinnasta ostin jouluisen svengaavan kissan.

Tii kirjoitti joulukorttikommenteissa enkelikortista, että hänen suojelusenkelinsä taitaa olla tuollainen pöllähtäneen näköinen enkeli. Siitä asti jossain alitajunnassa on pyörinyt suojelusenkelien ulkonäkö. Eilen aloin tehdä itselleni suojelusenkelitaulun. Eihän se eilen valmistunut, koska illaksi menimme synttärikemuihin, mutta tänään sain sen valmiiksi.

Kankaat kiinnitetty liimaharsolla, päällä vapaata konetikkausta, silminä pienet helmet. Kädessä oleva kello ei ole joulunkello vaan hälytyskello, jota tämä Magdaleena soittaa varoittaakseen jostain vaarasta. Korkeus 43 ja leveys 32 cm.

Hiukset ovat Himalaya Silk-lankaa. Kamalan kallista, mutta ostin sitä Hakaniemen hallin Vihreästä vyyhdistä, koska se on niin kaunista.

Ja koira on kaunis nappi joiltain messuilta.

Näitä taloja rakentaessa tuli väkisin mieleen kalliolle kukkulalle laulu ja kuvaupaikaksi tietenkin "kalliot".

Maikin tilkuissa olen joskus, ehkä syksyllä, nähnyt näitä avaintaloja ja siitä lähtien ne on jotenkin pyörinyt mielessä. Ja kun jotain pientä alan tehdä, niitä sitten syntyy useampia.Pari ensimmäistä yksitellen, hieman etsiskellen oikeaa työjärjestystä ja tapaa. Sen jälkeen kun homma on avautunut, loput syntyykin sarjatyönä. Tämä jo käyttöön otettu torppa on ensimmäin ja ihan toimivaksi todettu. Näissä avaimet eivät kuluta reikää taskunpohjaan.

Vähän aikaa katseltuani tuota 15. päivän nenäliinapussukkaa, alkoi mielikuvitus lentää. Kankaan valinta ja muutama pieni lisäys, niin syntyy aika sekalaista sakkia. Osalla on silminä napit, osalla lakgalla kirjotut.

Kun nyt olen päässyt taas pöytäliinavauhtiin, niin tein olohuoneen pöydälle tähtiliinan punaisena. Liina on laiha, vain 9 ja 1/2" ja pitkä, 38"  eli noin 24 x 97 cm. Ruudun koko on 3 x 3". Malli on Tilkku-unelmia kirjasta, jonnka tekijät ovat Hilde Lien ja Tina Eckeroth.

Molempiin päihin tein tuommoiset vaaleammat rivit. Liina on tässä keittiön pöydällä kuvattuna. Alemmassa kuvassa näkyy laskosverho, jonka olen joskus jossain mielenhäiriössä ostanut alennusmyynnistä. Kiinnitin siihen liimaharsolla punasävyisiä sydämiä ja se saa keikkua keittiössä toistaiseksi. Ei oikein hyvä, mutta menettelee. Ehkä verhon reunoihin olisi pitänyt ommella punainen kapea kaitale.

Nyt kun Siru on saanut palkintonsa, paljastetaan se muillekin.

Sinisen tähtiliinan ohjeet löysin Tilkku-unelmia kirjasta. Tai ei siellä ihan tällainen ohje ollut, mutta tähtiliina kuitenkin. Koko taisi olla 15,5" x 21".

Osallistuin lähellä olevan leikkipuiston arpajaisiin ja hip hei ja huraa, voitin piparkakkutalon! Oikein kerrostalon. Otin sen sellofaanista vain kuvauksen ajaksi. Se saa olla koristeena ja Joulun jälkeen pidetään oikein talonsyönti talkoot.

Ihana talo ja ihana tuoksu!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ainoa sininen työ, minkä olen saanut tässä aikaiseksi.

Meikkipussi jälleen. Menee hieman yksitoikkoiseksi tämä joulukalenteri.

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivä kaikille!

Noita vaaleita neliöitä jäi liinasta jäljelle ja halusin ne pois kuleksimasta. Sopivasti riittivät pieneen meikkipussiin. Lahjaksi siskolle tämäkin.

Korkeutta 5" ja leveyttä reilut 7 ja 1/2" (n. 13 x 19 cm). Tein tähän oikein kaksilokeroisen sisätaskun. Tikkasin vapaalla konetikkauksella kukkasia, mutta ne eivät näykään kuvassa.

Blokkisiskojen sivuilta löytyy monia houkuttavia juttuja ja nämä pikkuiset kopat ovat yksi niistä joita oli kokeiltava. Tein hieman leveämmistä ja pidemmistä kaitaleista, kun sattui olemaan valmiina. Näistä tuli oikein sieviä ja punaiseen laitoin tuommoiset vanhanaikaiset "liivinnapit". Ne löytyi ystävältä saadusta nappipussista. Muuten nämä ovat hyvät, mutta niissä ei nuo suklaat tahdo pysyä millään.

Vähän väliä saa olla täyttämässä!

Tein meille kotiin jokin aika sitten vaalean pikkuliinan ja kun mietin, mitä antaisin siskolle joululahjaksi, päädyin samanlaiseen liinaan. Hänen  pöytänsä on pienempi kuin meidän, joten liinastakin tein pienemmän. Sisko tulee Suomeen lomalle ja meille jouluaaton viettoon.

Tein taas nuo ryhtiraidat eli kapeat tummanruskeat taitetut kaitaleet ennen varsinaisia reunakaitaleita. Liinan neliöt ovat 2" x 2" ja koko liina on 14" kanttiinsa (35,5 cm). Nyt tuntuu, että voisi siirtyä jo joihinkin väreihin. Vaaleilla jutuilla kai varmistelen valkeaa Joulua.

Sain yhdeltä ystävältäni paljon kaikenlaista käsitöihin liittyvää tavaraa. Halusin pieneksi kiitokseksi tehdä heille jonkun jutun, missä käytän häneltä saamiani tarvikkeita. Niin syntyi jouluinen seinäkoriste. Tai voihan sen oveenkin laittaa.

Pohjassa alimmaisena on tumman vihreää "säkkikangasta" ja sen päällä vaaleampaa vihreää. Alimmainen kangas on tarkoituksella suurempi, että se näkyisi reunoista vaalean alta. Sydämet on punaisten kankaiden hulpioista kasattu ommellen ja kiinnitetty liimaharsolla pohjaan sekä tikattu reunoista. Isoon sydämeen kiinnitin muutaman punaisen pilperon.

Ja pieni kulkunen alas kilisemään.

Pienestä liinasta jäi pieniä punaisia neliöitä, joista sai koottua pienen kolikkokukkaron.

Tänään on viimeinen päivä ottaa osaa 50-villitys arvontaan. Huomenna suoritetaan tuo virallinen arvonta. Huomenna alkaa myös joulukalenteri täällä minun blogissa. Joka päivä joku pieni käsityö tai askartelu.

Sain joku aika sitten Eijalta tämmöisen kaauniin tunnstuksen.

Muutenhan marraskuu on ollut aika harmaa, välillä on sentään hieman auringon pilkahdusta sumun seasta näkynyt. Kuva on kaikessa harmaudessaan kaunis.

Ukkoakin moinen harmaus väsyttää ja rento kaveri nukkuu näin.

Tosin hän heräsi kuvaamiseen ja tuli hieman pöllästyneen näköisenä katsomaan mitä oikein kävin siellä makuuhuoneessa häiriköimässä.

Joissain kodeissa vessasta löytyy Aku Ankkoja, puutarhakirjoja tai aikakausilehtiä. Meillä ei niitä vessassa ole. Vessan seinät ovat peltiä, joten joitain hauskoja Fingerpori ja Viivi & Wagner sarjakuvia olen magneeteilla seiniin kiinnitellyt. Lisäksi seinillä on jääkaappirunoutta. Eli niitä pieniä sanamagneetteja, joilla voi kirjoittaa vaikka runoja tai mitä nyt mieleen tulee.

Näillä sanoilla on kieltämättä kiva leikkiä, joskus hammaspesun yhteydessä järjestelen niistä uusia mietteitä ja hommaan saa kulumaan yllättävän paljon aikaa, ihan huomaamatta. Usein huomaan vieraidenkin laittaneen sinne omaia runoja tai ajatuksia. Mutta eilen illalla noita hulpioita pyöritellessä tuli ajatus tehdä vessaan kirjahylly.

Leveys on 86 cm ja korkeus 26 cm. "Kirjojen" määrää en ole laskenut. Eihän noissa kirjoissa paljoa ole luettavaa, pelkät selkämykset vain. Tässä yksityiskohtia "kirjoista".

Työstä tuli hauska. Kun noita hulpioita katselee tarkemmin, niistä löytyy oikein hienoja.

syntyi tätä pientä liinaa tehdessä yllättävän paljon.

Kun olin ommellut neliöt pinnaksi ja ryhdyin leikkaamaan valmiista pinnasta blokkeja, en tajunnut laittaa niitä tiettyyn järjestykseen, vaan roiskin ne pitkin pöytää. Ja se oli virhe, koska en ollut ajatellut ruveta kokoamaan palapeliä. Siinä vierähti ei niin mukavasti tovi aikaa, kun kokeilin mitkä palat kuuluvat vierekkäin. Homma olisi ollut helpompi, jos en olisi käyttänyt noin montaa punaista. Selvisin siitä joten kuten ja sain liinan valmiiksi. Enemmän olisi pitänyt myös noita värejä tuumailla. Liina olisi kivemman näköinen, jos siinä olisi osannut käyttää vain muutamaa tummempaa ja muutamaa vaaleampaa väriä. Silloin nuo "tuuliviirit" olisivat tuleet paremmin näkyviin. Voinhan tästä kokeilusta ottaa opiksi, jos ensikerralla satun muistamaan. Mallin olen napannut Blokkisiskoilta.

Japanilaisesta tilkkukirjasta tein sitten mielenrauhan palauttamistyöksi pienen kukkaron.

Tämä meni arpajaispalkinnoksi. Vetoketju pilkistää korvien takaa.

Helsingin messut tuli koluttua perjantaina. Aika väsynyt olin, kun kotiin pääsin. Jalka ei ole tottunut vielä tuommoisiin koko päivän kävelysessioihin, joten sekin illalla hieman muistutti itsestään.  Kankaita ostin, tietenkin ja ihania nappeja. Niitä täytyy olla varastossa vaikka ihan katselemista varten. Pienet punaiset ovat puunappeja ja värjätty kasviväreillä.

Paras ostos on ehdottomasti Ineke Berlynin kirja The Quilted Object.

Kirjasta sain oitis inspiraation pienen muistikirjan päällystämiseen. Minulla on ollut jo vuosikausia laukussa pieni kirja, johon kirjoitan kaikenmaailman muistettavia asioita; jonkun suosittelema hyvä kirja, tärkeä osoite, mielenkiintoinen kauppa, matkoilla lentojen aikataulut, mitä kenellekin olen antanut joululahjaksi minäkin vuonna, hauska kuulemani lausahdus ja mitä milloinkin. Edellisen marimekon kirjan täytyttyä ostin pikaisesti uuden. Se vaan ei koskaan ole tyntunut "omalta". Mutta nyt tuntuu!

Kiinnitin liimaharsolla punasävyisiä kankaita vanulevylle. Lisäsin joukkoon villalankaa, polvikenauhaa, vihreätä säkkikangasta,tylliä, pitsiä, muita kankaanpalasia ja nauhoja. Kiinnitin hörsellöt vapaalla konetikkauksella ja muutamilla koristeompeleilla. Kirja on 16 x 11 cm.

Nyt muistikirja tuntuu paljon mukavammalta kädessä. Alkuperäiset pahvikannet oli jotenkin liukkaat ja kylmät. Villalanka-kukkanen on pehmeä.

Oikean puoleinen sydän on tarranauhan pehmeää puolta. Kunhan löydän sitä koukkupuolta, niin laitan vielä sulkemisjutun. Välillä kirjan välissä on lehdistä leikattuja kuvia tai muita tärkeitä irtopapereita ja ne helposti katoavat kassin pohjalle jollei kirja pysy kiinni (kovassakin menossa).

Pitsisukka, joka osui lähimmäksi neuletakin tekemiseen menevän ajan arvauksessa, on saanut palkintonsa. Tämän tekeminen ei kestänyt niin kauaa kuin neuletakin, ei sinne päinkään. Tein hänelle muutaman pussukan. Vihreä on näitä ihanan mukavia tehtäviä. Malli on helppo ja selkeä. Harmi vaan, etten löytänyt kaupoista sopivan vihreää vetoketjua.

Lisäksi tein joskus keittiöön ostamastani kapasta, joka ei sitten millään sopinut meille, enkä muutenkaan pitänyt siitä hetkeäkään, pienen pussukan. Tässä voi vaikka kuljettaa töihin pitsisukkakutimet. Kappa on ihan sopivaa tällaisiin pussukoihin. En käsitä missä hulluuden puuskassa tuon verhon olen ostanut. Ja sitä on monia metrejä, joten näitä teen varmasti lisää. Takana on pieni lenkki, josta pussin voi laittaa vaikka seinälle roikkumaan.

Vihdoin sain valmiiksi veljen vaimon juhlamekon ja naapurin tädin hameen lyhennyksen. Molemmat olivat tummia kankaita, toinen hieman joustavaa tummansinistä sileää samettia ja toinen musta. Ei mukavia töitä pimeään vuodenaikaan, kun päivänvaloa on niukalti. Etenkin samettimekon kanssa meinasi tulla itku, kun täytyi purkaa kädenteiden kaitaleita. Molemmat rouvat olivat lopputuloksiin tyytyväisiä ja se on hyvä. 

Eilen illalla sain tehdyksi pienen liinan olohuoneen munkinpöydälle. Jotenkin nyt on menossa vaalea kausi ja niinpä liinastakin tuli melko vaalea. Kokeilin ensimmäisen kerran tehdä oikean tuumatyön. Eli käytin tuumamittoja, ei sen kummempaa. Jotenkin tuntuu siltä, että alan käyttämään näitä tuumia, ne on jotenkin selkeämpiä mittoja kuin esim. 6 millin saumavara. Joskus kun on ylimääräistä rahaa (mitähän se on?), ostan ison tuumaviivottimen. Pieni ja laiha viivoitin minulla on ja semmoinen Baby-neliö.

Myös ensimmäistä kertaa kokeilin tuollaista kapeaa kaitaletta varsinaisen reunakaitaleen sisäpuolelle. Onnistuin aika hyvin. Leikkasin ruskeasta kankaasta 3/4" levyisen kaitaleen, jonka taitoin kahtia ja silitin. Kiinnitin sen ompelemalla niin, että taitospuoli tuli liinaan päin. Saumavara oli 1/4". Lopuksi ompelin sen päälle reunakaitaleet niin, että ruskeaa kaitaletta jäi näkyviin 2/16". Koko työ on neliskulmainen, sivujen pituudet 16 ja 1/4". Neliöt ovat 2x2".

Ja täällä alkoi jo eilen illalla hieman sadella lunta! Tänään maanvalkaisu jatkuu. On se vaan niin kivaa, kun on valoisampaa! Kohta voi tehdä lumiukkoja!

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Aina, kun varsinainen käsityö ei jostain syystä etene, täytyy tehdä jokin pieni välityö. Tämmöisenä ajatusten selvittelytyönä syntyi ovikoriste.

Pala pellavakangasta keskustaksi, puuvillaa reunoilla, keittiöpyyhettä sydämeksi, puuvillalankaa koristeompeluun, liimapintaista tukevaa vanulevyä ryhtiä antamaan ja muutamia yksinäisiä nappeja. Siinä tarvikkeet.

Odottelen innolla perjantaita, silloin on Helsingissä Kädentaitomessut. Vapaalipun mihin tahansa Messukeskuksen tapahtumaan sain yhdeltä ystävältä jo aikaa sitten ja näihin messuihin aion sen käyttää. Seuraavaa perjantaita odotan ihan yhtä innolla, ehkä innokkaamminkin, silloin on ne Tampereen Kädentaito tapahtuma ja sinnekin aion mennä. Näin jo untakin niistä; kaikki puhuivat siellä vain ruotsia. Koska en ole moneen vuoteen käynyt koko Tampereella ja messuilla en koskaan, saattaa se tuntua ihan ulkomaalta ; ) 

Viime lauantaina olimme sukulaisen 40-vuotisjuhlissa. Lahjan valinta oli hieman hankalaa, koska kyseessä on miehen puolen sukulainen ja täytyi kuulla hänenkin mielipidettä, siis miehen. Muutama minun lennokkaista ideoista sai pikaisen tyrmäyksen ja minä en ihan heti niellyt pelkkää lahjakortti ehdotusta. Pääsimme perjantai-iltana kompromissiin. Lahjakortti, jotka nykyään ovat kuin pankkikortteja ja sille pieni kukkaro.

Tämä syntyi nopeasti hirsimökkitekniikalla. Välissä puuvillavanu ja vuori käsityöpuuvillaa. Tikkaukset koneella. Tässä on molemmat puolet samanlaisia. Lahjaksi meni myös aiemmin tekemäni turkoosi tilkkukassi, jolla ostokset voi sitten kantaa kotiin. Ja bileet oli kivat!

Blokkisiskot haastoivat tekemään jotakin vaaleanpunaista tämän kuun aikana. Haaste liitttyy Rosa-nauha kuukauteen. Minulla ei pahemmin ole vaaleanpunaisia kankaita, mutta pienen työn sain aikaiseksi.

Neulatyynyn verran sopivia kankaita löyttyi. Rosa-nauha kampanjan sakset ostin jo viime syksynä. Tyynyn malli on ihan omasta päästä ja alapuolelta tämän näköinen.

En olekaan moneen aikaan tehnyt yhtään pussukkaa, joten oli aika verestää niitä taitoja. Joskus aiemmin tein pienen hirsimökkiblokin ihan jouten päiten ja se pääsi nyt käyttöön pienin lisäyksin.

Välissä (tietenkin) puuvillavanu ja koneella tikkasin minulle hieman erilaisen tikkauskuvion eli samasta kohdasta tuolta napin alta "roikkuvia" neliöitä.

Toinen puoliskon täytyikin sitten suunnitella. Olen joskus saanut Nigeriassa kuuluisan taiteilijan, Solan tekemiä pieniä painokangaspalasia. Semmoinen osui sattumalta käteen ja päätyi pussukan toiseen puoliskoon. Afrikkalainen elefantti siinä heilauttaa kärsäänsä oikein komeasti. Nappi oli ihan pakko laittaa koristeeksi, kun sopi väritykseltään niin hyvin sivukankaaseen.

Tämän puolen tikkauksissa on kuvan molemmin puolin kolme neliötä päällekkäin ja hieman lomittain. Pussukan koko on korkeus 17 cm, leveys 21 cm ja pohjalla on leveyttä reilu 4 cm. Koska pussin puoliskot ovat hyvin erilaiset ei se ole tyylikäs. Tosin juuri tuo puoliskoiden erilaisuus tekee siitä yllätyksellisen ja hauskan. On mukavampaa  tehdä hauskaa kuin tyylikästä!

Omituisten ompelijoiden kerhon lokakuun tekeleenä on liina, mikä tahansa liina kunhan siinä on joko aplikaatioita tai kirjontaa. Juuri sopiva haaste minulle, kun on pöytäliinakausi päälllä. Työhön sain suunnan tästä vanhasta valokuvasta.

Ja tällainen liinastani sitten muotoutui.

Kuvasin liinaa tänään Ukon päiväkävelyn yhteydessä. Se olikin aika haastavaa. Jos tuuli piti pienen tauon, eikä ollut pelkoa liinan lähtemisestä karkuteille niin Ukko olisi halunnut hieman retuutaa liinaa. Sillä on tapana "puistella" ulkona omaa peittoa.

Tämän kuvan värit eivät ihan ole kohdallaan. Aurinko hieman syö värejä, taustakangas on tummempi, hieman harmaaseen vivahtava. Lehdet ovat osin aurinkovärjäyksen jälkiä tai aurinkovärjätyistä kankaista leikattuja mielikuvituspuun lehtiä. Hyvä, että sain käytetyksi noita värjäilytuotoksia muuhunkin kuin kortteihin. Kiinnitin ne ensin liimaharsolla pohjakankankaaseen ja tiheällä siksakilla lopullinen kiinnitys. Välissä jälleen puuvillavanu ja taustana puuvillakangas. Tikkasin vanuun kiinni vain lehtien ympäriltä (vapaalla konetikkauksella) ja lehtiruotien kohdalta. 

Oh-hoh, tulihan pamautettua kuvat ihan yhteen pötköön, mutta olkoot! Liinan pituus on kokonaista 46 cm ja leveys 26 cm. Kuvissa se näyttää ryppyiseltä, mutta tuossa pöydällä ei ollenkaan. Ehkä tuo pohjakankaan erikoinen värjäys, en nyt muista miksi sitä sanotaan, tekee sen ryppyisen näkköiseksi.

Tilasin jokin aika sitten Juju-kerhosta Tilkku-unelmia kirjan. Sitä selaillessa tuli mieletön tarve tehdä keittiön pöydälle kaitaliina. Kirjasta löytyykin mukavia, minulle sopivia malleja. Kangaskaupassa jo hiplailin punaisia kankaita tähtikuviosia tabletteja varten. En kuitenkaan ihan vielä halunnut hypätä joulujuttuihin. Minulla on aika paljon kerääntynyt ruskeita kankaita ja niistäpä sitten leikkelemään ruutuja. Vaihtelua antamaan vaaleiden ruutujen lisäksi muutamia sinisiä.

Tykästyin tähän liinaan niin kovasti, että aloin jo suunnitella samoista väreistä sohvalle torkkupeittoa. Olen jotenkin kovin mieltynyt näin yksinkertaiseen malliin eli helppoja ruutuja pelkästään. Ensiviikko on vielä sairaslomaa, ehtisin sen saada jo hyvään vaiheeseen. Tietenkin tässä voi tulla muitakin suunnitelmia.

Ruudut ovat 6x6 cm ja koko liinan leveys 46 cm ja pituus 136 cm.

Tikkasin liinan koneella rutujen halki. Ennen olin vannoutunut käsillätikkaaja, mutta nykyään turvaudun konetikkaukseen lähes poikeuksetta. Välissä ohut puuvillavanu ja vuorina puuvillakangas. Niin, OOK:ssa on kuukauden tekeleenä liina. Se voi olla mikä liina tahansa, mutta siinä pitää olla joko aplikaatioita tai kirjontaa. Voi olla, että tämä haaste menee sen torkkupeiton edelle.

Jokin aika sitten tein aurinkovärjätystä kankaasta pienen pöytätabletin. Sen reunus oli kyllä niin kamala, että purin sen melko pian pois. Kokeilin siihen kangasta jos toistakin, mutta mikään ei näyttänyt hyvältä. Päätin jättää asian hautumaan ja tehdä jotain muuta.

Minulla oli toinen samalla kakkuparilla aurinnkovärjätty kangas, mutta siinä oli se vika, että kuvio oli kankaan toisessa reunassa. En saisi siitä samanlaista tablettia kuin oranssi oli. Mainitsin siitä tuon oranssin tabletin postauksessa ja onneksi on ihania blogiystäviä joilta ei ideat, neuvot ja ohjeet lopu. Maija ehdotti, että laittaisin toiseen "puuttuvaan" reunaan tilkkuruutuja tai raitoja. Vinkkiä käyttäen laitoin puuttuvaan reunaan hieman erisävyistä siniviolettia ja vihreää kangasta. Molemmat aurinkovärjättyjä. Vapaalla konetikkauksella seurailin kakkupaperin kuvioita.

Sivuraidat ovat tuuman levyisiä.

Koska tästä tabletista tuli hyvä, päätin tehdä oranssista samanlaisen sivuraitoineen. Siinä olikin sitten enemmän hommaa. Mittailin ja pähkäilin. Toisen reunan päällikankaasta täytyi leikata pois sen verran, että sain siihen raitareunuksen. Vuoriin sekä välivanuun piti tehdä pienet jatkokset. Myös toisesta reunasta täytyi poistaa kaikista kerroksista suikale pois, jotta tableteista tuli saman kokoiset. Välillä ajattelin, että onko tässä järkeä tuhrata tämän kanssa. Toisaalta oli todella mielenkiintoista nähdä, miten rumasta ankanpoikasesta sukeutui aivan kelvollinen. Eli sen ainakin opin, ettei kannata heittää nurkkaan epätoivoiseltakaan näyttävää tekelettä. Kyllä se aikanaan muodon hakee.

Ihan kuvausreksiviittana tuo aamiainen tuossa on. Luulen, että nämä joutuvat laatikkoon, jossa on -ei niin meille sopivat- jutut. Värit vaan ei oikein sovi meidän keittiöön, vaikka olen muuten lopputuloksiin oikein tyytyväinen.

Ja kiitos Maijalle hyvästä ideasta!

Lauantaina meillä oli kylässä pieni tyttö. Ehdotin hänelle, että laittaisi vaikka tämän nuken nukkumaan tuohon sänkyyn. Lapsi teki työtä käskettyä ja tunki nuken sänkyyn patjan alle. Niin tietenkin, kun ei ollut peittoa. Vaiheessa-laatikosta onneksi löytyi sininen blokkikokeilu, joka oli sopivan kokoinen peitoksi ja kelpasi tähän hätään. Vieraat lähti ja nukke jäi olohuoneeseen nukkumaan. Sunnuntaina nappasin "peiton" ompeluhuoneeseeni ja tein siitä ihan kunnollisen nukenpeiton.

Tätä blokkia kokeilin kassiin, mutta en pitänyt värityksestä. Nukke on stainernukke, jonka olen tehnyt joskus vuosia-vuosia sitten omalle tyttärelle. Nukke sai nimekseen Marja. Näyttää siltä, että nukke lepäilisi oikean pitsisen, vanhanaikaisen päällyslakanan alla. Näin ei kuitenkaan ihan oikeesti ole. Ompelin lakanan pitseineen päällisen kanssa pussiksi ja välissä täkkinä on ohut puuvillavanu. Kaikki kolme kerrosta sitten tikkasin koneella vinoruutuiseksi. Eipä pääse lakana kietoutumaan nukkujan ympärille, vaikka nukke nukkuisi kuinka levottomasti tahansa.

Muutama vallattoman muotoinen sydän koristeeksi ja valmista tuli!

Pitkän aikaa on pyörinyt Blokkisiskojen blogissa näkemäni mielenkiintoinen blokkimalli. Maritta on tehnyt eri värisiä kauniita kasseja tällä blokilla ja olihan sitä minunkin kokeiltava. Kankaiden valinta tuntui jotenkin kovin vaikealta. Aloitin sinisillä kankailla tehden neljä blokkia, mutta ei oikein miellyttänyt. Heitin ne laatikkoon, jonka päädyssä lukee vaiheessa. Mahtuivat vielä. Yleensä minun ei tarvitse kamalasti miettiä noita värejä, mutta nykyään on ollut tosi vaikeaa päättää yhtään mitään. Näihin turkooseihin nyt sitten päädyin.

ja toiselta puolelta hieman tummempana

Kassissa on ohut flanelli välissä ja vuoreen ompelin vetoketjullisen taskun. Korkeutta tuli 33 cm, leveyttä 27 cm. Mietin, miten tekisin pohjakulmat ja kokeilin sitä tekniikkaa, jolla tehdään niitä vuorellisia lahja- tai pöytäpussukoita. En oikein osannut hahmottaa kuinka suureksi pohja tulee ja tulihan sille leveyttä 12 cm. Ehkä hieman liikaa, mutta ei haittaa. Blokkeja on oikeastaan kahta erilaista. Tai sama blokki, mutta puolet leikkasin käyttäen kolmion mallinetta vääripäin. Juu, kolmiosta puuttuu yksi kulma ja siksi sitä voi käyttää myös väärinpäin. Muutenhan pelkkä kolmio olisi samanlainen laittaa sen mallineen kankaalle miten päin tahansa. Tikkasin täysin typerästi tavallisella ompelulangalla. Tikkaus kulkee ihan saumojen päältä ja yli ehjien kohtien niin, että muodostui ruudutus.

Sain tyttäreltä lasikukkasia, joita hän ei tarvinnut. Oli ostanut joskus vuosia sitten Kairosta.

Näistä valitsin turkoosin pienen kukkasen ja kiinnitin sen pienen kirkkaan napin avulla kassiin koristeeksi.

Kaikkinensa olen kassiin tyytyväinen. Blokki oli kiva tehdä ja sitten kun pääsen tästä päättämättömyydestä eroon, kokeilen joillain muilla väreillä. Esimerkiksi joku kaitaliina voisi olla sopiva työ tällä mallilla.

pikkuliina syntyi kesällä aurinkovärjätytstä kankaan palasta. Ne ihan huutavat tuolla laatikossa käyttöönottoa. Tutkin ja mietin mitä mistäkin saisi tehtyä. Oranssi kakkupaperikangas muotoutui pöytätabletiksi tai liinaksi.

Reunuksista en pidä sitten yhtään ja aionkin vaihtaa ne joksikin muuksi kankaaksi. Tuo keltainen tuossa reunuksessa ärsyttää tosi pahasti. Kooltaan liina on 37 x 29 cm. Päällisen ja taustan välissä on ohut flanelli.

Vapaalla konetikkauksella ajelin kuvioita pitkin.

Minulla on samanlainen violetti kakkupaperi kangas, mutta se on neliön muotoinen, joten siitä ei oikein saa samanlaista tablettia. Mutta en oikein keksi mitä muuta siitä voisi tehdä.

Harakan reppu oli mukana kesällä koristurnauksessa Savonlinnassa ja muutamat joukkuekaverit tahtoivat samanlaiset. Aloitin niiden tekemisen heti loman loputtua, mutta tarvittavia lenksuja en löytänyt mistään kaupoista. Siis semmoisia, joilla voidaan säädellä olkahihnan pituutta. Löysin sitten loppujen lopuksi itseltäni muutaman hieman erilaisen lenksun ja yhden otin vanhasta repusta. Sain lopulta tehtyä tarvittavat viisi reppua valmiiksi.

Vaikka kaikki ensisilmäyksellä näyttivät melko samanlaisilta, on niissä erojakin. Kaikissa ei ole käytetty ihan samoja kankaita, ainakaan samoissa paikoissa. Konekirjailut ovat erilaisia ja eri paikoissa. Alla hieman yksityiskohtia.

Olen ilmoittautunut Työväenopiston kurssille. Tällä kertaa en ole menossa tilkkukurssille, vaan lyhyelle Värjätään ruosteella-kurssille. Minulla ei ole hajuakaan, miten ruostevärjäys tapahtuu. Eiköhän se siellä selviä. Mukaan tarvitaan kangasta, pieniä ruosteisia esineitä ja alunaa. En tiedä mitä sekään on vaikka joissain blogeissa luulen törmänneeni tuohon sanaan. Oletan, että sitä saa ostaa apteekista, kun tarvittava määräkin oli kovin vähäinen, 20 g.

Nämä eivät ole minun ruosteisia tavaroita joita aion ottaa mukaan kurssille, vaan ihan joskus muuten vaan kuvaamia ruosteisia esineitä. Tykkään ruosteen väristä. Eilen sattui semmoinen pieni tapaturma jossa pöytä kaatui jalan päälle. Siitä seurasi jalkapöydän sisäreunan puoleisen luun murtuminen. Murtuma on lääkärin sanoja lainatakseni kaunis. Hoidoksi kipulääkettä, kepit ja taipumaton, suuri kenkä. Eipä omat kengät jalkaan mahtuisikaan tuohon kamalan turvonneeseen räpylään. Kipeä on, mutta ei valiteta. Hyvä ettei käynyt pahemmin. 

Sanotaan, että harakat keräilevät pesiinsä kaikkea kiiltävää. Tämän repun idea lähti tästä ajatuksesta. Minulla oli muutamia löydettyjä yksinäisä korviksia ja mietin mihin näitä harakkamaisia tavaroita käyttäisi. Samoilijan pikku reppu kun on tarkoitettu päiväkäyttöön, oli johdonmukaista tehdä iltakäyttöä varten toinen reppu. Siitä tuli mustahko ja koristeiksi  näitä kiiltäviä aarteita.

Kooltaan reppu on edellisen kaltainen, korkeutta 30 cm, leveyttä ylhäällä 10 cm, alhaalla12 cm ja syvyyttä pohjassa 7 cm. Päällisen ja vuoren välissä on ohut puuvillavanu. Koristetikkasin koneella "harakkamaisia" suoria sinne tänne. Päälliseen ompelin muutamia  mustia pitsinpaloja, sekä hopeanhohtoisen nauhan pätkän. Vetoketjuun laitoin joistain löytyneen söpön avaimen. Löytyipä nappilaatikosta hopean värisiä nappejakin. Yksinäinen helmikorvis oli helppo kiinnittää pitsiin.

Iso strassikorvis on löytynyt Hakaniemestä, vasemmalla oleva  riippukorvis Kaisaniemen hiekkatieltä. Luun mallinen löytö osui tielleni Pukinmäessä. Sisälläni asuva pieni harakka käski säilyttää löydöt ja hyvä niin.

Pidän tästäkin repusta kovasti ja se oli jo Savonlinnan iltariennoissa mukana. Majakan muikkuja tuli maisteltua, mutta pidin Seurahuoneen muikkuja parempina. Niitä kävimme syömässä edellisenä vuonna. Pelit meillä meni kuten ennenkin, eli hävittiin kaikki. Se ei meitä suuremmin harmittanut, hauskaa oli koko viikonlopun ajan. Eniten kipeinä onkin vatsa- ja poskilihakset, ihan vaan nauramisesta.

Juhannus meni mökkeillessä ja aattona tapahtui juhannuksen ihme. Tihkusade loppui yht´äkkiä ja harmaa taivas antoi tietä auringolle! Meillä on aina koko saaren yhteiset geimit ja on paljon kivaempaa, kun ei sada. No kokkolupa irtosi helposti. Se jopa syttyi, vaikka oli sateen kastelemista puista kasattu. Ja hienosti paloi.

Ennen jussia ehdin tehdä pari ompelusta. Maija kertoi edellisen postaukseni kommenteissa, että hän on tehnyt hieman samoilijan repun tyylisiä viinipullopussukoita. Sellaista piti tietenkin kokeilla.

Kangas on ikivanhaa, vaikka sainkin sen hiljakkoin mummoni siskolta. Tuommoista retrokuosia. Pussissa on välissä puuvillavanu ja vuorina käsityöpuuvilla. Napit ovat koristeena. Tämä on pitkä ja laiha kuin Nissilän kissa. Se meni lahjaksi ja sisällä oli pitkä ja laiha apteekkarin pullo. Niin kuin Maija kommentissaan kertoi, ei tuota muuhun voi käyttääkään. Vaikea olisi tavaroita kaivella noin syvästä kaivosta.

Kuten tavallista, kun teen jonkin yhden jutun, haluan yleensä tehdä useamman. Mutta en kovin montaa. No vasikkataulun tekeminen oli niin kivaa, että tein toisenkin.

Hieman erilainen tästä tuli. Rantakiviä, veneet ja lateraalimerkit ainakin on lisäystä edelliseen. Vapaalla konekirjailulla kirjoitin mereen saaren koordinaatit ja reunoille, tuohon vihreään osaan kirjoitin myös jonkun lauseen. Saatan tehdä muutaman lisää. Tämä meni lahjaksi myös.

Valtavan paljon olisi tekemisiä, osa keskeneräisiä, osaa ei aloitettukaan. Tuntuu vaan nyt siltä, että en ehdi tehdä mitään. Mökkinaapurin veneeseen aion kyllä verhot ommella jo huomenna. Perjantaina aamulla sitten startataan naisporukalla kohti Savonlinnan Old Timers koristurnausta. Tänään meillä oli viimeiset treenit ja tuntui välillä, että kunto loppuu kesken. Kuinkahan sitä jaksaa perjantaina pelata kaksi peliä lähes putkeen? Ja lauantaina aamupäivällä toiset kaksi. Sen jälkeen alkaa loma! Unelma-kerhosta tuli tänään Uutta perinteisesti kirjoen -kirja. En ole mikään kirjontaihminen, mutta kirjan esittelyn katasottuani päätin tilata sen. Kohta voisi heittäytyä sänkyyn selailemaan sitä. Toisaalta tekisi mieli säästää se lomalle.

Piti vielä kokeilla onko vetoketjun ompelu niin vaikeaa kuin edellisien töiden kanssa oli. Tämä samoilijan reppu onnistui hyvin. Ei mennyt hermot ja ompelu sujui kuin tanssi. Oikeasti olen surkea tanssija. Olen nähnyt vastaavanlaisen repun joskus Suuressa Käsityölehdessä, muistaakseni. Se oli tehty jotenkin lappilaistyyliseksi. Poimunauhoja ja kirkkaita värejä. En silloin innostunut siitä niin paljoa, että olisin heti tarttunut toimeen, mutta jonnekin takaraivoon se jäi kummittelemaan. Kankaitani pyöritellessä reppu palautui mieleen ja päätin tehdä sen muistin varaisesti. Jos olet törmännyt samaiseen ohjeeseen, niin tämä reppu saattaa olla tehty hieman eri tavalla. En silloin lukenut ohjeita, katselin vaan kuvaa.

Laittelin kaikkia vihreitä kankaita vierekkäin ja niistä sitten valitsin mieleisimmät. Ompelin muutaman kukan kuvan koristeeksi ja sain käytettyä joskus jostain ostamani painetut jäniksetkin loikkimaan repun sivuun. Vetoketju kulkee yläreunasta puoleen väliin pohjaa. En keksinyt, miten olisin saanut sievän nipsukan, josta voi pitää kiinni kun vetää vetoketjun kiinni. Sitä nipsukkaa korvaa nyt tuo nappi. Samalla se estää vetoketjun avaamisen ihan loppuun asti.

Takapuolta koristaa auringonkukat. Repun korkeus on 30 cm, edestä päin leveys ylhäällä 10 cm, alhaalla 12 cm ja sivu alhaalla on 7 cm. Sivujen osuus on ylhäällä taitettu sisään niin, että yläreunaa ommellessa on työ nelinkertaisena. Vähän niin kuin maitotölkki. Tein reppuun pitkän hihnan, joka alkaa ylhäältä ja päättyy taakse alas. Hihnan pituutta voi säätää ja pituutta riittää myös käytettäväksi niin, että hihna menee toisen olan yli. Kokeilin heti miltä reppu näyttää keikkuessaan selkäpuolella. Oikein hyvä oli.

Päällisen ja vuorin välissä on ohuehko tukihuopa. Koristetikkasin koneella niin ja näin kaikki kerrokset yhteen. Löysin puuhelmiä ja isompi helmi oli niin pehmeää puuta, että pystyin työntämään vetoketjun nippukan sen sisään. Reikä vaan soikeni. Vihreä helmi löytyi niin ikään "tärkeiden tavaroiden laatikosta". Kiva laatikko sinänsä, sieltä löytää aina jotain jännää ja ennen kaikkea tarpeellista.

Jos joskus jollain ei jokin onnistu, niin minulla kävi juuri niin. Olin suunnitellut tekeväki kameralaukun. Olisin ommellut päälikankaaseen tulostamiani valokuvia laittanut kivoja tikkauksia ja ties mitä. Ei tullut laukkua, ei. Kaikki alkoi vaan mennä pieleen. Siis ihan yksinkertainen vetoketjun ompeleminenkaan ei sujunut. Vaihdoin suunnitelmaa ja päätin tehdä pienelle kameralle pussukan. Sekin oli niin vaikeaa, ikään kuin en olisi ikinä tehnyt ensimmäistäkään käsityötä. Moni suunnittelemani malli kaatui siihen, että en kertakaikkiaan osannut tehdä asioita oikeassa järjestyksessä. Lopulta kangaskin piti vaihtaa, koska se oli jo useasta purkamisesta ja uudelleen ompelusta mennyt niin huonoon kuntoon. Periksi en kuitenkaan antanut ja jonkinlaisen pussukan sain aikaan. Tämä on hyvin hyvin kaukana alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta on nyt kuitenkin olemassa. Vetoketju on sivussa, lopultakin, ja yhden valokuvankin sain käytettyä. Käyttämättömiksi jäi useita tulostettuja kukka- ja luontokuvia.

Täytyy tunnustaa, että tämä seuraavakaan pussukka ei syntynyt ongelmitta, eikä siitä edes tullut sellaista mitä aloin tehdä. Ajatuksena oli tehdä semmoinen pieni kiva pussukka, jonka voisi kiinnittää tarralla rannekkeeseen, jollainen piti myös tehdä. Vaihtoehtoiseti sen olisi voinut ripustaa nauhalla kaulaan roikkumaan. Ajattelin, että rannekkeessa oleva pussukka on kätevä kesällä kun kuljeskelee koiran kanssa, eikä ole taskuja missä säilyttäisi avaimet, kakkapussit ym. tarpeelliset tavarat. Tekeminen oli yhtä tuskaa, purin ja ompelin, kuten edellistäkin. Taaskaan en voinut antaa periksi, vaan väkersin väkisin valmiiksi. En kyllä tiedä mitä tällä teen, mutta eipähän jäänyt kesken.

Muun vapaa-ajan olen takkuillut koneiden kanssa. Ompelukone toimii, vaikka siitä putosikin se jokin pikkuruinen juttu, mutta tietokoneet. Olin jo ihan tuskaantunut molempiin, sekä vanhaan hitaaseen ja uuteen kannettavaan uusine ohjelmineen. No nyt kun muutamien päivien alkutaistojen jälkeen olen uuteen käyttöjärjestelmään tutustunut, niin jätän sanomatta sen, että ei aina tarttis kehitellä uusia systeemejä. On ne kuitenkin aika näppäriä. Kannettavan käyttäminen jo sinänsä on ollut aika haasteellista. Silloin tällöin käsi menee oikealle ja etsii hiirtä. Pitäiskö tehdä vaikka kankainen hiiri tuohon pöydälle kököttämään, niin käsi löytäisi jotakin mitä voisi napauttaa sormella.

Göteborgissa yksi hauskimmista töistä oli lehmätaulu. En millään muista kenen tekemä työ oli saati sitten mistä maasta.  Kunnollista kuvaa oli mahdoton saada, koska ihmisiä oli melko paljon ja tilat olivat ahtaat. Tässä nyt osa työstä.

Tykästyin lehmiin niin paljon, että piti tehdä joku lehmätyö. Minulle sopi kuitenkin paremmin vasikka, koska mökkimme on Vasikkasaaressa.

Tällainen pieni (25x25 cm) työ syntyi ja vein sen mökin seinälle. Siksakkausta ja vapaata söherrystä. Päällisen ja vuoren välissä on flanellia.  Pikkuisia mökkejä tein vain muutaman, vaikka oikeasti niitä on 51.

Ostin sieltä NQT:stä muutaman tokan kankaita ja kolme rullaa väriä vaihtavaa tikkauslankaa.

Nuo kaikki kankaat ovat aivan ihania! Aika paljon sai nähdä vaivaa saadakseen nuo ostetuksi. Ihmisiä oli aivan tolkuttomasti ahtailla käytävillä. Välillä tungos vei minua ihan väärään suuntaan. Paljon jäi näkemättä, koska en siinä tungoksessa ja kuumuudessa päässyt kaikkea näkemään. Jos toiste menen mihinkään vastaavaan, on varattava enemmän aikaa. Ja paljon.

Pieni lisäys myöhemmin: Lehmäkollaasi on norjalaisen Inger Sofie Öydvin tekemä.

Aamulenkille otin kameran mukaan, mutta oli niin tyhmän harmaa ilma, etten viitsinyt avata koko kameralaukkua. Tarkoituksena oli kuvata kevään ensimmäisiä kukkia. Löysinkin lumikelloja tien poskesta ja ojanpientareella bongasin keltaista. Ensimmäinen keltainen oli kuitenkin karkkipaperia, mutta leskenlehtiäkin löytyi. Kotona sitten tein omat kukkaset.

Näiden korttien tekeminen on aivan ihanaa! Harmi vaan, että liimaharsot on loppu, muutoin tekisin näitä vaikka koko päivän.

Pääsiäisaiheinen ovikoriste syntyi välityönä, kun varsinainen työ mietitytti liikaa.

Kukkaset, lehdet ja kori on kiinnitetty kaksipuolisella liimaharsolla (osaanko enää elää ilman sitä?) taustakankaalle. Päälle tylli ja sitten surautettu koneella noin reunoja myöten vapaalla konetikkauksella, kuten pohjakin. Teksti "Iloista Pääsiäistä" ei näy kovin hyvin. Syynä tuo muuten niin ihana väriä vaihtava lanka. Olisi pitänyt käyttää jotain tummempaa yksiväristä.

Tämä oli se varsinainen työ. Mietin kovasti, käytänkö tylliä ja muita tehosteita, mutta päätin jättää käyttämättä. Niiden käyttöä harjoittelen joskus toiste. Palaset on jälleen kiinnitetty samoin kuin ovikoristeessa, mutta myös siksakattu mustalla ympäriinsä. Lisäksi vapaata konetikkausta on melko runsaasi taloissa ja niiden katoissa, jotta sain rakennuksiin hieman rosoisuutta. Tausta on kauttaaltaan konetikattu. Näin Hesarissa muutama viikko sitten Reino Laitasalon taulun Muisto. Siinä oli taustalla taloja ja halusin tehdä jonkun työn, missä olisi samantyylisiä taloja. Taulussa edessä istui maassa jonkinmoinen pitkään mekkoon pukeutunut luuranko. Vanhassa kalenterissa, josta olen aiemminkin ottanut ideoita, oli mukavan oloinen pariskunta. Se pääsi täähän hieman muunneltuna. Eli työ on "kopiokollaasi". Täytyisi ruveta piirtelemään, jotta saisi luotua täysin omia hahmoja ja maisemia. Työn nimi on Keep your happy side up. Sekin on varastettu työn yhdestä kankaasta, jossa samainen teksti on printattuna.

Iloista Pääsiäistä kaikille teille!

MarLin blogissa oli ohjeiden kera aplikoituja Pääsiäistipuja. Innostuin kokeilemaan niitä kortteihin. Malli on hyvin yksinkertainen, mutta korteista tuli hienoja. Laitoin muutamille tipuille siivet hieman eri asentoihin, mutta paras asento on mielestäni tuo vartalon mukainen.

Etenkin nuo ruudullisella kankaalla olevat ovat upeita. Näitä oli tosi kiva tehdä. Aiemmin en ole oikein korteissa onnistunut, mutta nyt pieni korttikärpänen taisi puraista.

Jos muutama viikko sitten tein tämmöisen kanan.

Toinen jalka on hieman hervoton, muuten kiva tyyppi.

Etenkin, kun vetoketjun avaa ja sisältä löytyy pikkuisia munia. Kooltaan kananen on 12 x 11 cm. Kaikkein työläintä tässä oli tuo heltan kiinnittäminen vetoketjun napukkaan. Hermot meinasi mennä. Malli on ihan oma.

Kanalan ovet aukesivat ensi kertaa keväseen ja tipuset pääsivät haistelemaan ja hämmästelemään ulkoilmaa. Kaikki asettuivat ensin orrelle ihmettelemään avaraa maailmaa.

Siinä ne istuivat vierivieressä, kunnes joku ne säikäytti. Saatoi olla iso varis, joka siinä rääkäisi huvikseen. Syntyi kamala metakka ja osa kanasista lennähti lähellä kasvavaan puuhun turvaan.

Emo kuuli pikkuisten hätääntyneen kaakatuksen ja muutamalla määrätietoisella kotkotuksella kokosi porukan yhteen.

Kuten ehkä olet huomannut, saatan innostua jostain jutusta tosi paljon ja teen sitten niitä juttuja ihan tolkuttomasti. Nyt puraisi kanavillitys tai oikealta nimeltään munanlämmittäjävillitys. Kaava on viime vuoden Suuresta Käsityölehdestä 3/2008. Ohjeessa neuvottiin ompelemaan kana niin, että sisäpuolelle olisi tullut saumat näkyviin. Tein siistimmän version eli ompelin päällisen ja vuorin pitkulaisena putkena yhteen jättäen vuoren päähän kääntöaukon. Enkä tietenkään ohjeen mukaisesti tikannut päällistä, vanua ja vuoria yhteen. Vuori sai liehua vapaana kun tikkasin koneella koristeompeleita päälliseen ja vuoreen. Nyt näitä kanoja on 23, täytyy miettiä tarvitsenko enemmän. Ainakin ne on varmasti salmonellasta vapaita kanoja. Emokanan ohjeen sain Ingalta tilkkukurssilla. Sen täytteenä on yläpäässä vanua ja pohjalla riisiä. Riisin ansiosta se pysyy hyvin pystyssä kaarevasta pohjasta huolimatta. Niitä nyt ainakin teen muutaman lisää.

Koska Jyväskylässä oli viikonloppuna tilkkupäivät ja minä olin viikonlopun töissä, pidin itselleni omat tilkkupäivät tai oikeammin illat. Tuhosin niitä kaikkein pienimpiä ja tällä kertaa sinisävyisiä.

Minipaloista sain koottua pitkän (43 cm) ja hoikan kissan. Sen nimi on Tosi Tilkkunen, koska täytteenäkin on pääasiassa kangassilppua. Hännän sisällä on ohut rautalanka, jonka ympärille kieputin vanusuikaletta. Hännän voi vääntää eri asentoihin. Paras asento on kuitenkin vartalon lähellä, sillä silloin kissa pysyy pystyssä.

Kun olin koonnut vartalokappaleet palasista, laitoin taustaksi vanusuikaleita ja tikkasin koneella sitä sun tätä kuvioa. Vanu tasoittaa pinnan, muuten olisi voinut tulla hieman kuhmurainen "nahka".

Sitten on ihan pakko kertoa tosi mukavasta sunnuntaiyllätyksestä. Tytär soitti aamupäivällä ja oli tulossa kahden ruotsalaisen opiskelukaverinsa kanssa kahville! Oli kuulemma jo junassa Pasilan kohdalla. Patistin miehen kahvinkeittoon ja pakastepullan paistoon ja lähdin asemalle vieraita vastaan. Matkalla tosin tuli mieleen aprillipäiväkin, mutta eihän se vielä ole. Perjantaina soitin tyttärelle ja kaiken muun ohessa kyselin, mitä aikoo viikonloppuna tehdä. Ei mitään erityistä oli vastaus. Hyvin sai pidettyä yllätyksenä Suomen vierailun. Hän oli saanut Silja Linelta lahjakortin ja sai ystävänsäkin innostumaan Helsingin risteilystä siitä huolimatta, että Malmöstä on viiden tunnin junamatka Tukholmaan. Harmi, että jouduin lähtemään töihin, mutta kävivät vielä moikkaamassa työpaikalla ennen laivalle menoa. Yllätykset on niin kivoja. Itse yllätin tänään siskoni, joka tuli Suomeen työkurssille muutamaksi viikoksi. Hän oli lähtenyt matkaan eilen illalla ja lentänyt koko yön ja saapui Suomeen iltapäivällä. Yllätykseksi kävin siivoamassa hänen Suomi-kotinsa valmiiksi ja purkamassa huonekalut peitteistä, ettei ensimmäiseksi tarvitse siivota kuukausien nokia ja pölyjä, kun pääsee perille. Hän oli tosi iloinen minun yllätyksestä.

Eilen illalla siivoilin ja järkkäilin kankaitani ja löysin laatikollisen kaikenlaista kangassuikaleita ja pieniä palasia. Ne on jäänyt jostain töistä ja tulleet säästetyiksi. Ihan oli pakko joku pikku työ tehdä suikaleista.

Ukon kuva keskelle ja hirsimökkiä ympärille. Koristetikkauksia, teksti ja reunukset, nääin syntyi uusi koriste oveen.

Jo aiemmin vilahtanut ohdake on ommeltu taustakankaaseen ja tein sille kolme blokkia kaveriksi. Niistä sain pienen liinan, kuten olin suunnitellutkin.

Yksi blokki on noin tällainen.

Tuo ohdake on koottu koneella ommellen ja kiinnitetty käsin pohjakankaaseen. Samoin käsin on ommeltu lehdet ja muut vihreät osat. Tikkasin käsin kuvioiden vierestä. Reunukseen tikkasin jotain muka hienoa koukeroa. Se taitaa näkyä parhaiten ylimmässä kuvassa.

Liina on kooltaan 64 x 64 cm. Päällisen ja vuorin välissä on puuvillavanu.

Tämän päivän Metro-lehdessä oli pieni uutinen onnettomasta ompelijasta.

Otetaan opiksi, eikä työnnetä sormia joka paikkaan!

Tykkään kovasti tämän peiton väreistä!

Peite ei ole kuivumassa, vaan en keksi muuta yhtä hyvää kuvauspaikkaa kuin pyykkinaru. Malli on nimeltään Försvinnande niorutor ja löysin sen Fat Quarter-lehdestä. Tein hieman pienenmmän kuin ohjeessa oli. Nyt tämä peitto on uudessa kodissaan pikkutytön sängyn päällä. kooltaan peite on reilu 160 x 100 cm. Tikkaukset tein koneella blokkien halki ja reunaan kaaria. Tuo konetikkaustaito on vielä hieman hakusessa.

Yhden tummanpunaisen ruudun korvasin nallekankaalla, ihan huvikseni.

Myös vuoren puolella on nalle. Kävi meinaan niin, että terävät lankasakset putosivat tuohon kohtaan ja tekivät vuoreen pienen reiän ja nallen kuva peittää sen.

Täytyy tehdä päivitys heti, ettei unohdu. Marlin mysteerissä tehdään jo nelosta. En yhtään tiedä montako osaa tähän tulee, täytyy vaan odotella vihje kerrallaan. Nelosesta piti tehdä yhtä pitkä kaitale kuin ykkönen, yksi kakkosen pala ja kolmoskaitaleen leveys. Toivottavasti tajusin ohjeen oikein. Tähän mieluiten erikoiselle kangaskaitaleelle piti tehdä kukkaköynnös. Lehdet saivat olla kangasta, mutta kukat jotain muuta materiaalia.

Pohjakankaana käytin huonekalukangasta. Olen joskus päällystänyt meidän edellisen sohvan ja nojatuolin tuolla kankaalla, en kyllä tiedä miksi, koska en erityisemmin pidä keltaisesta. Ehkä se oli jotain siedätyshoitoa. Suikaleen toisessa reunassa on hulpiota ja siksi toiseen reunaan ompelin siksakin ja purin kangasta hapsuiksi. Lehdet on kangasta ja kukkaset, apua, nyt en muista miksi sitä sanotaan. No sitä mistä neulotaan jotain ja sitten huovutetaan koneessa. Ompelin kolme ristikkäin asetettua langanpätkää koneella kiinni pohjakankaaseen ja purin langat pörhäköiksi kukiksi.

On ollut muutama niin aurinkoinen päivä, että oli ihan pakko tehdä jotain keväistä. Fat Qarter 1/2009 innosti jo hieman Pääsiäistunnelmiin ja niin syntyi tämä pieni liina.

Kasasin ensin  n. 9x9 cm vihreäsävyisistä neliöistä alustan. Laitoin mukaan hieman kapeampiakin paloja.Näin vältin sen, että neliöiden kulmat eivät osu kohdalleen ja ei syntynyt paksuja kohtia saumoihin. Päälle siksakkasin narsisseja, jotka vielä ompelin suorallakin ompeleella reunoista. Taustan tikkasin koneella vapaaompeluna.

Ensin sommittelin myös vihreitä lehtiä kukkien väliin, mutta ne ei oikein näyttäneet hyviltä ja jätin ne pois. Välissä on ohut puuvillavanu. Liina on 50 x 37 cm.

Jonkinlainen tajunnan heikkous kai iski, kun en ole aiemmin tätä päivitystä saanut aikaiseksi. Tein tämän kolmosen heti kohta  Marlin julkaistua ohjeen. Sitten jäin odottamaan neljättä osaa. Tänään kävin sitten katselemassa olisiko jo uutta tehtävää tullut. Marli siellä huhuili linkkejä kolmosten kuviin ja silloin tajusin, että enhän minä ole edes kuvannut niitä omia tekosiani. Nyt on kuvattu. Pohjakankaana käytin ruskeaa ja pintakankaana kahta eri kangasta. Ensin tein liuskat sini-ruskeesta ja beige-ruskeesta. Koska kolmatta kangasta en osannut valita, tein kolmannen suikaleen sini-beige-ruskeana.

Nyt sitten tosi mysteerin kimppuun - minulta on kadonnut jonnekin salaperäiseen paikkaan edelliset osaset!

Tilkkukurssilla kokeiltiin valokuvan tulostamista paperille, jolta se silitettiin kankaalle ja tulostamista suoraan kankaalle. Tai oikeammin semmoiselle valmiina ostettaville arkeille, joissa on kangas liimattuna paperiin. Nyt sain käytettyä tuon jälkimmäisen tekniikan tuotoksen pieneen pussukkaan. En oikein keksinyt, mihin muutaman kuvan voisi laittaa. Hieman mietittyäni päätin tehdä Ukolle (siis koirallemme) oman tarvikepussin. Tähän asti hänen tavaransa ovat olleet minun yhdessä pussissa. Nyt kynsisakset, punkkipinsetit, desifiontiaineet yms joita tarvitsee kuljettaa reissussa mukana saivat ihan oman "meikkipussin".

Tämä kuvahan on ollut esillä viime syksynä, kun Ukolta oli leikattu kasvain silmäluomesta. Mielestäni kuva sopii hyvin tähän ensiapulaukun kylkeen.

Toisella puolella Topi-tohtori tutkii onko Ukolla punkkeja. Työn leveys on 20 cm, korkeus 17 cm ja pohja 4 cm.

Viimekerralla aloitimme kurssilla kuukauden blokkia, joka on nimeltään ohdake. Blokit ovat aina samansuuruisia eli 22,8 x 22,8 cm.

Ensimmäisestä versiosta syntyi tällainen ohdake. Ruudut ovat tuuma x tuuma ja ne ommellaan koneella. Valmis ohdake kiinnitetään käsin pohjakankaaseen. Lisäksi pohjaan ommellaan käsin varsi ja siitä lähtevät lehdet blokin reunoihin.

Ihastuin blokkiin siinä määrin, että tein kotona lisää. Jouduin vaihtamaan ohdakkeeseen toisen vätin, koska tuota ensimmäistä ei olisi riittänyt neljään ohdakkeeseen. Sitten kun kaikki neljä blokkia ovat valmiit, teen niistä joko pienen pöytäliinan tai seinätaulun.

Huikean loppukirin ansiosta sain tammi-helmikuun tekeleen aivan valmiiksi ennen maaliskuuta!

Tänään töiden jälkeen tikkasin taustan koneella vapaatikkauksella ja ompelin kehykset. Laitan oikein lähikuvia tarkempaa katselua varten.

Tässä harvinaiset ruskovarpuset syövät heinistä varisseita siemeniä.

Linnuille oli ehdotettu eväiksi matosia, mutta en ole oikein matoihmisiä, tein mieluummin toukan. Se on afrikkalainen sinisilmäryömijä.

Auringonkukkia ja (suur)sinisiipi.

Päivänkakkara, kissankello, sitruunaperhonen, sinisiipi ja ruusuperhonen. Työstä tuli hieno, eikö vaan? Tämä oli ihan ensimmäinen kerta, kun olin mukana tälläisessä vinkkityössä. Ehdotusten saaminen oli hauskaa. Itse en olisi varmaankaan keksinyt laittaa sen enempää perhosia kuin mansikoitakaan. Täytyy sanoa, että ryhmässä on voimaa!

Ensimmäisenähän laitoin alkuvinkiksi tuon vasemman alakulman lehdet. Ajattelin, että saan vinkkejä tehdä kaloja ja muita vesikasveja ja työstä tulisi akvaario. No ei tullut, vaan minun vesikasvi muuttui maissiksi ja työ lähti kulkemaan ihan eri polkuja mitä olin aavistellut. Hyvä niin.

Tahdon kiittää Famua, Tiiaa, Sipiä, Maijaa, Eijaa, Näpertelijää, Nelmiä, Willistä, Marlia, Matleenaa, Katjaa ja Maaritia vinkeistä, vaikka kaikkia en toteuttanutkaan. Ja kiitokset teille kaikille, jotka kommentoitte työtä eri vaiheissa ja tietenkin Sandylle.

on pitkäaikainen projekti on valmis. Taisin aloitella tätä pientä torkkupeitettä joskus syksyllä ja tehnyt sitä aina silloin tällöin kun on huvittanut. Kokoa on 140 x 112 cm.

Onko tämä nyt jonkinmoista hirsimökkiä vai nenäliinankulmaa? Tai molempia. Aloittaessa oli ajatus käyttää kaikenmaailman varastokankaita pois. Aika pitkälle tämä ajatus kantoikin. Taustakankaan ja reunusten lisäksi täytyi tietenkin ostaa vanu. Käytin puuvillavanua, koska tikkasin käsin ja sitä on jotenkin pehmeämpi tikata.

Reunaosan tikkasin ruudulliseksi kuin tikkikangas ja blokit ulkoreunoja pitkin, pikkuneliön ympäri ja sitten pikkuneliöstä poikittain blokin yläkulmaan. En oikein tiedä pidänkö värityksestä, kun keltainen eikä violetti ole suosikkivärejäni ja työstä puuttuu taas kokonaan suosikkini sininen.

Toisen osan kankaina piti käyttää inhokkikangasta yhtenä, mutta muut kankaat sai valita vapaasti. Päädyin kuitenkin käyttämään niitä samoja kankaita, joita käytin ykkösosassakin.

Tällaisia niistä sitten tuli, kun ohjeita noudatin.Seuraavaa ohjetta nyt odotellaan ihan jännällään.

Tilkkukurssilla me teemme aina kuukauden blokin. Tammikuun blokki oli "aivojumppaa". Kotona jatkoin jumppausta siihen tahtiin, että blokki kasvoi laukun mittoihin. Tosi jumppaa oli saada molemmat sivut kohtaamaan pohjassa niin, etten tehnyt mitään "apukappaleita".

Laukun mitat ovat 30 x 31,5 cm ja syvyys 6,5 cm.

Malli koostuu vain kahdesta erikokoisesta neliöstä. Sangat kiinnitin samlla tavalla kuin tähän kassiin.

Tikkasin käsin vihreiden neliöiden ympäri.

Tikkaukset eivät ole vuorissa, vaan sen laitoin tikkaiuksen jälkeen. Vetoketjutasku, tietenkin.

Marlin Luova-Mysteeri 2009-haasteen ensimmäinen tehtävä on valmis. Pohjakankaaksi piti laittaa inhokkikankaan yksivärinen pari ja sen päälle silputa muista kankaista mitä vaan joko kuvioiksi tai sekasotkuksi. Valitsin helpomman eli sotkun. Paloissa on toisella puolen kaksipuoleinen liimaharso, joten sain ne silitettyä kiinni pohjaan. Koko komeuden päällä on musta tylli, jonka kiinnitin kaarevalla koristeompeleella.

Laitan tähän nyt nämä valitsemani kankaat esiin. Inhokkia ei ollut vaikea valita, muut sen sijaan oli.

Vasemmalta lähtien; ihana kangas ja sen parina yksivärinen pari ja sitten se yököttävä kangas ja sen yksivärinen pari. En kuuna kullan valkeana tajua, että olen joskus tuommoisen kamalan kankaan ostanut. Olen varmaan ollut hirveässä humalassa (kangaskaupassa????!), hetkellisesti värisokea tai muuten vaan sekaisin. Hyvä että sille on nyt ihan laillista käyttöä.

Tilkkutyökurssilla kokeilimme kuvansiirtoa kankaalle. Eli ensin printattiin kuva semmoiselle siirtopaperille, josta kuva silitettiin kankaaseen. Koska en tiennyt, mihin niitä kangaskuvia sitten käyttäisin, päätin tulostaa vain Ukon kuvan. Koiran kuva on niin neutraali, että sille on helpompi keksiä käyttöä kuin ihmisen kuvalle. Kuvan olin jo kotona rajannut ja muuttanut mustavalkoiseksi. Jotenkin en vaan halunnut värikuvaa, vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Luontokuvat olisi tietenkin myös olleet käyttökelpoisia. Asettelin arkin täyteen samaa kuvaa ja niin minulla oli 4 kuvaa silitettäväksi johonkin. Kotona illalla silitin kaksi kuvista puuvillakankaille. Toisen valkoiselle ja toisen valkaisemattomalle. Kuvista tuli hieman eri sävyiset. Koska olin tänään menossa ystäväni luo kylään, tein hänelle pienen pussukan viemiseksi. Hän pitää kovasti koirista ja Ukko oli myös kutsuttu kylään.

Tein pussukan eri harmaista ja mustista kankaista. Kokeilumielessä ompelin koristeompeleita tikkauksiksi. Päällisen ja vuoren välissä on ohut vanu. Tikkaukset ompelin ihan tavallisella valkoisella ompelulangalla ja koska vuorikin on valkoinen, tikkaukset ovat siinä tosi kauniit. Harmi, että en tajunnut ottaa kuvaa vuoresta. Tämä kuva on valkoiselle pohjalle silitetty. Koska muu osa on melko tiheään tikattu, nousee tuo valokuva taustasta kivasti. Näyttää luonnossa kolmiulotteiselta.

Toisella puolella on melkoisen tyylitelty sydän ja senkin päälle vetelin tikkausta. Hieman vaatisi harjoittelua tuo kulmissa kääntyminen. Nyt kuvio jatkuu miten sattuu suunnan vaihtuessa.

Myöhemmin keväällä kokeilemme kurssilla myös tulostamista suoraan kankaalle. Ainakin nyt tuntuu siltä, että tämä silittämällä siirrettävä juttu on se, mitä tulen myöhemminkin käyttämään. Opettajallamme oli aivan ihana kirja, muistaakseni HP:n, jossa oli mitä upeampia töitä, joissa oli käytetty valokuvia. Kauheasti tekee mieli hankkia se kirja itselleni.

Onko tämä keskittymiskyvyn puutetta vai mitä, kun syntyy vain välitöitä. Kesken olisi torkkupeiton tikkauskin, mutta en jotenkin jaksa nyt tikkailla. Tilkkukurssilla kokeilimme eilen siipineulalla ompelua ja erilaisia koneessa olevia koristeompeleita ja miten niitä voisi käyttää. Koekiluista innostuneena tein pienen, 16 x 23 cm, seinätaulun. Viime vuoden seinäkalenterissani oli niin ihania Juri Mildebergin kuvia, että säästin sen. Tauluun otin mallia yhdestä hänen työstään, kun en itse keksinyt mitään piirtämistä. Käytin apuna katoavaa materiaalia, jolle piirsin kuvan, jonka ompelin koneella. Pohjakangas on tosi tummansininen, vaikka näyttää mustalta. Reunukset hieman "vipattaa", mutta ei haittaa. Ne on silittämättäkin vielä.

Menin mukaan Marlin Luova-Mysteeri 2009 juttuun. Kankaat olen jo valinnut ja nyt odottelen koska se alkaa.

Pieni tilkkutyö oli ihan pakko tehdä semmoisena välityönä. Välityöt ovat minulle niitä, jotka saa nopeasti valmiiksi. Yleensä ne on myös semmosia joille ei tekohetkellä ole  käyttöä eikä kohdetta. Tämänkin työn pistän säilöön ja joskus voin antaa sen sopivalle henkilölle sopiviin tarkoituksiin. Luultavasti nukenpeitoksi tai jonkun pikkuihmisen huoneen seinälle.

Kirjassa Lämmin Joulu on samantyyppinen taulu. Se on tehty punaisista tilkuista ja siinä on enkelin kuva. Tein työstä isomman, 34 x 44 cm.

Tämä tilkkupeite on ollut tekeillä jo pitemmän aikaa ja lähes valmis jo hyvissä ajoin ennen joulua. Mutta sitten peiton saajalle oli ostettu pidempi sänky ja peitto olisi siihen liian lyhyt. Purin reunukset ja osan tikkauksista, jotta pystyin laittamaan peittoon lisää pituutta. Melko raivostuttavaa hommaa ja siinä meni fiilis koko peiton tekoon. Kyhäsin molempiin päätyihin lisäkaitaleet harmaasta. Oikeastaan koko työ meni hieman"pilalle" noista jatkopaloista tai ne ainakin häiritsevät minun silmää. Hienompi olisi tullut, jos olisin pystynyt tekemään yhden rivin ruutublokkeja lisää. Siinä oli ongelmana se, että toisen kankaan tilalle olisi tarvinnut vaihtaa eri kangas, koska sitä ei ollut enää saatavilla. Oikeastaan hyvä, että kangasta ei ollut, koska olisin joutunut purkamaan enemmän tikkauksia, jotka on käsin pistelty. Toivottavasti peiton saaja on kuitenkin tyytyväinen. Itse olen välillä turhankin kriittinen.

Tilkkukurssin tekemisetkin tässä tulee päiviteltyä hieman jälkijunassa. Tämän ananas-blokin tein viime viikon keskiviikkona, vaan unohdin sen täysin. Teemme aina nämä blokit saman kokoisina, eli 22,8 cm. Siis tuon kokoisia niistä pitäisi tulla.

Tällä viikolla näimme tähtiä koko kurssin ajan. Opettaja näytti kuvia , siis paljon kuvia erilaisista tähdistä. Sain omani tehtyäkin, mutta jäi kuvaamatta, ehtiihän sen myöhemminkin. Uudella koneella olen kotona tehnyt pientä tilkkupeittoa ja tottunut noihin hienouksiin niin hyvin, että kurssipaikalla tökin jo sujuvasti koneen etupaneelia saadakseni paininjalan nousemaan tai langat katkaistua! Nopeasti sitä tottuu, vaikka ensin epäilin harovani vielä ensi vuonnakin oman koneen taustasta nostovipua.

Tänään olen koko päivän ollut Maija. Olin hoitamassa ystäväpariskunnan alle kaksivuotiasta Henniä koko päivän ja hän käytää minusta nimeä Maija. Oli oikein hauskaa olla leikkipuistossa ihmettelemässä lunta! Olihan sen tietenkin erikoista, kun vuosi sitten Henni oli niin pieni, ettei taida mitään lumesta muistaa. (Ja minä niin iso, enkä minäkään mitään enää muista, edes sitä, oliko keskustassa lunta.) Muskarissa käytiin ja pitkät päikkärit neiti nukkui näiden kuvioiden jälkeen. Syömiset sujuivat, samoin kaikki muukin. Kiva, erilainen päivä.

Sinä toinen Maija, nauti siellä Kanarian auringossa, tänne on viikonlopuksi luvattu lumimyrskyä, jihuu!

Keskiviikon tilkkuilussa tänäänoli vuorossa jojoilu, vaiko onko se yoyo'lua. En ruvenut sitä, kun oli muuta mielessä ja ei ollut oikein siihen sopivia kankaitakaan mukana. Aloitin jouluhömpän teon! Muutaman pussukan sain tehtyä. Niitä on mukava tehdä, vain suoraa saumaa. Yleensä en pidä suorien ompelusta, mutta nyt se tuntuikin mukavalta! Ainoa, jossa piti oikein pohtia, oli pohjakulmien ompelu. Yllättävää kyllä, sain jokaisen kääntymään ja kääntöaukonkin olin muistanut jättää. Ohjeen sain tilkkuilusta ja se on peräisin Anne-Pia Gooske Rasmussenin kirjasta Tag Tråden op.

Pussien päällinenon pellavaa ja vuorina puuvilla. Pellavaan silitin tukikankaan, jotta pussukat pysyisivät pystyssä. Jouluisesta porokankaasta leikkelin kuvat, jotka ompelin koristeeksi ja tuomaan tunnelmaa. Siis sitä joulutunnelmaa!

Perjantaina on täysin vapapäivä ja sen aion viettää ELMA-messuilla Messukeskuksessa. Lippukin on valmiina odottamassa.

...on ollu valmiina jo jonkin aikaa. Kuten niin moni muukin on blogissaan valitellut luonnonvalon vähäistä määrää viimepäivinä, on kuvas viivästynyt. Kyllä tänäänkin täytyi turvautua salamaan. Työ roikkuu jo seinällä, joten en viitsinyt sitä irroittaa ja viedä valoisampaan kuvauspaikkaan.

Yritin tikkauksiin saada hieman symboliikkaa, tosin en tiedä onko se suotavaa. Risti-tikkaus kuvaa amishien uskonnollisuutta, sydämet lähimmäisenrakkautta, kärrynpyörät hevosajopelejä ja keskellä olevat suorat yksinkertaista elämää. Noiden yhdeksän neliön blokin tikkaus voisi kuvastaa kiinteää yhteisöllisyyttä, josta tosin nuoret jossain vaiheessa voivat lähteä maailmalle katselemaan muutakin elämää. He sitten joko palaavat takaisin yhteisöön tai eivät.

Ai niin, työn koko on 73x73 ja tikkaukset on tietenkin ttehty käsin.

Oli ihan pakko heittää tuo amish-työ välillä sivuun. Tuntuu, että sen tikkaaminen ei lopu ikinä! Tein pienen syksyisen työn, jonka ripustin ulko-oveen. Osa kankaista on omia värjäyskokeiluja.

No en ollut ihan fiksu, kun tämänkin tikkailin näin tiheästi!

Teen joskus samanlaisen ilman noita lehtikuvio-tikkauksia. Vaikka ei ne ihan pahannäköiset ole, mutta kuitenkin.

Päivän luontokuvat tähän lisukkeeksi.

Tuolla joen rannassa, viljelyspalstojen luona on tämmöinen hauska paikkaan sopiva tolppa. Osui tuo pieni kuukin juuri tolpan yläpuolelle.

Kovin on ollut hiljaista blogin  suhteen. Käsitöitä olen tehnyt, mutta ei ole vielä valmista. Työn alla on viimeviikolla tilkkukursilla aloitettu Amish-työ. Homma on jo tikkausvaiheessa, mutta käsin tikkaaminen on niiiin hidasta! Sormustimen käyttö on vaikeaa ja niin kauan tikkaan ilman sormustinta, kun sormenpäät kestävät. Nyt olen joutunut turvautumaan tuohon pieneen viheliäiseen apuvälineeseen.

Sain tuossa välityönä tuhottua kaksi hirsimökki-blokkia, vielä on neljä jäljellä. Tämä minulta on oikeasti puuttunut koko iän!

Pieni pannumyssy tuota pikkuista lasipannua varten. Korkeutta parikymmentä senttiä. Kas, kun en aiemmin ole tajunnut, että tarvitsen tuollaisen. No jos olisin tajunnut, se olisi varmasti ollut aivan toisen värinen, mutta kyllä tämäkin asiansa ajaa. Keskineliössä on pienen pieni lasikukka, joka ei tietenkään näy kunnolla. Tikkasin käsin neljä sydäntä kummallekin puolelle, tosin niitä tikkauksia on vaikea havaita kuvasta.

Nyt on syysloma ja ilma ainakin täällä etelässä sateinen. Syysloman ja hiihtoloman erottaa siitä, että hiihtolomalla ei ole puissa lehtiä :=)

Muutamia kuvia sadepäivän piristykseksi. Kuvat olen ottanut Ukon kanssa lenkkeillessä Pakilan siirtolapuutarha-alueella jonain kauniina syyspäivänä.

Muutama puinen kotka vartioi alueella.

Pieni sininen portti

Kärrynpyöräportti

Kaunis tuntematon

Vaikuttaa elottomalta.

Kun Ukko pysähtyy ja joko istahtaa tai käy maahan, tarkoittaa se, että olisi aika hieman leikkiä.

Jos en leiki, niin hoituu se homma näinkin!

Tapasimme myös eloisempia kavereita kuin tuo kilpikonna. Hän on ranskanbuldoggi nimeltään Toti. 

Iloista loppuviikkoa !

Noin kun hieman sättii itseään saamattomuudesta, niin tulee pieni vimma tehdä jotain. Tällä tarkoitan sitä, kun tuossa edellisessä postauksessa manailin, etten ole saanut tilkkukurssilla juuri mitään aikaiseksi, paitsi muutamia hirsimökki-blokkeja. Eilen illalla otin itseäni niskasta kiinni ja kyhäsin kahdesta blokista pussukan.

Koko korkeus on 23 cm ja leveyttä 15,5 cm. Pohjasta en sano mittoja, koska se on soikea ja ihan tarkoituksella!

Pussukka on molemmilta puolilta saman näköinen. Tikkasin sen käsin. Kokeilin, miltä tuommoinen kukan terälehtien muotoinen tikkaus näyttää geometrisessä kuviossa.

Jostain syystä en ole tilkkukurssilla saanut mitään valmista. Hirsimökki-blokkeja olemme tehneet, mutta minulla ei ole ollut mitään ideaa, mitä niistä blokeista oikein tekisin. Nyt on idea, mutta toteutus puuttuu. Taisin jo aiemmin mainitakkin, että opettajamme oli Ranskassa siellä mielettömän suuressa tilkkutyönäyttelyssä ja viimeksi katselimme sieltä otettuja dioja ja jälleen opettajalla oli mukana sieltä ostettuja pikku juttuja. Kankaiden lisäksi saimme ihastella hauskaa mittanauhakissaa ja kukkaneulatyynyä. Näkemääni mukaellen tein eilen auringonkukkan.

Kukan keskusta on noin 5 cm halkaisijaltaan ja terälehdet mukaan lukien noin 10 cm. Siinä ranskalaisessa versiossa terälehdet olivat pienemmät ja väritykseltäänkin se oli vaaleampi.

Kukan tekeminen alkoi Raid-pullon etsimisellä. Sen korkista leikkasin noin sentin verran korkeudesta pois. Korkin ympärille kiedoin ohuta vanua pehmentämään tunnelmaa. Seuraavaksi leikkasin cd-rasiaa apuna käyttäen ruskeasta kankaasta ympyrän ja asettelin sen korkin ympärille. Kankaan reunat rypytin jotenkin harsimalla ja korkin täytin vanulla. Keltaisesta kankaasta leikkasin pari nauhaa, leveydeltään nelisen senttiä. Nauhat oikeat puolet vastakkain ompelin terälehdet melko sattumanvaraisesti. Ehkä ne olivat pari senttiä leveitä siitä reunasta, josta ne rypytetään. Kun ne oli käännetty oikein päin, hieman rypytin niitä. Ruskean keskustan koko määräytyi korkin mukaan. Terälehdet ompelin koneella keskustaan ja sen ompelin käsin pohjaosaan. Olen mahdottoman huono laatimaan ohjeita, kuten huomaat, jos jaksoit tämän lukea!

Kovin on mennyt laiskaksi tuo ompelupuoli. Sukkia on tullut neulottua, niihin on oikein himo! Pari patalappua sentään on tullut valmiiksi. Tällä kertaa täytyi tehdä pullon muotoisia, koska ne menivät palkinnoiksi viime lauantain pullo-bileiden tietokilpailuun.

Jotta elämä ei ihan pelkästään menisi puikkojen heilutteluksi, tein keskeneräisiä töitä, tällä hetkellä siis sukkasatoa, varten tilkkuillen säilytyspussukan. Oli ihan pakko, kun keskeneräiset neulomukset unohtuu nojatuolille, josta Ukko niitä sitten kantelee.

Korkeutta siunaantui n. 30 cm ja ympärysmittaa n. 68 cm. Pussukassa on kolme 16 neliöstä koostuvaa sinistä blokkia. Pieni neliö on 4x4 cm. Jokaisen sinisen blokin sivuilla on roosa kolmio.

Pussukassa on oltava ylhäällä kiristysnauha, jotta sieltä ei ihan helposti saa otettua mitään.

Tänään olen Ukon hoitajana, kun hän oli aamulla pienessä leikkauksessa ja tarvitsee nyt erityistä huolenpitoa. Ukolla oli vasemman silmän yläluomessa kasvain, joka tänään poistettiin. Aika hurjan näköisenä hän nyt nukkuu kaulurin kanssa meidän sängyssä. Kun menin hakemaan Ukkoa tuolta eläinlääkäriasemalta, hän oli saanut pienen herätyspiikin ja sen voimin käveli autoon. Kotona hän tovin yritti päästä kaulurista eroon, mutta nukahti sitten uudelleen. Lääkärin mukaan saattaa nukkua myöhään iltaan asti. En viitsityt ottaa valokuvaa, jottei potilas herää salaman räpsähdykseen. Sen sijaan laitan muutaman kuvan joltain aiemmalta päivältä. Kävimme silloin Ukon kanssa katsomassa tuossa lähellä olevaa auringonkukkapeltoa. Se on pituudeltaan varmaankin 400 metriä ja leveyttäkin on rutkasti. Rakennusvirasto on näitä tänne suunnalle laittanut ihmisten iloksi useampiakin. Aiemmin kesällä oli tarjolla myös hunajakukkaa ja herneitä. Kaikkia sai ihan vapaasti poimia ja syödä, mutta vain omiksi tarpeiksi.

Pelto kaartuu tässä oikealle ja kuva on otettu noin puolesta välistä koko peltoa. Ihanan aurinkoinen näkymä, kun tuosta ohi kulkee.

Ukko toi kotiin yhden kukkasen, minä kolme.

Kyllä se täytyy ainakin yksi viinitalo kesässä tehdä. Tosin kysyntää olisi enemmänkin, kun vaan ehtisi tehdä. No tämmöisen punaisen tuvan sain sentään väsättyä jolle kulle lahjaksi, kuulemma.

Portailla on oikein räsymaton. Se on jotain raidallista paksumpaa puuvillaa.

Tämä on se sivu, jolla on napit pohjan sulkemista varten Seinustalla kasvaa tosi harvinaisia sinusiä kukkia.

      Takapäädyssäkin on pieni ikkuna ja keltaisia kukkia.  

Tässä hieman tarkempaa kuvaa pinkeistä kakkarakukista. Joukkoon on talon toiselta puolelta kulkeutunut muutama sininen erikoisuus.

Huomenna lähden jo aamulla keräilemään kyytiin muutaman muun naisen ja matkan määränpää on Savonlinna. Sillä on aikuisten suuri koripalloturnaus, Old Timers. Meidän jengillä on huomenna illan aikana kaksi peliä ja lauantaina samoin. Me ei olla koskaan pelattu niin hyvin, että oltaisiin loppuotteluun päästy. Se on hyvä, koska ne pelataan sunnuntaina, eikä me oikein jaksettais. Joukkueessa on niin kovia tanssijoita, jotta ehtivät vasta aamulla vähän jalkojaan lepuutella sängyllä.

Nyt on hyvä, että Oopperajuhlat eivät ole samana viikonloppuna. Muuten siinä pienessä sievässä kaupungissa olisi liikaa porukkaa. Tänä vuonna joukkueita on mukana peräti 59. Kerran, kun oopperat oli yhtä aikaa, sattui niin, että minä ja yksi joukkuekaveri mentiin aamiaiselle uudelle kasinolle. Siellä shortseissa ja topeissa pyörimme ja keräsimme herkkuja lautasille. Ihmettelimme, että on kyllä paremmat aamiaiset kuin edellisinä vuosina ja yritimme turhaan etsiä muita joukkueen ladyja. Hakiessani munia ja pekonia toivotin hyvät huomenet vieressäni seisseelle Tasavallan Presidentille ja hänen puolisolleen. Halonen sanoi iloisesti huomenet ladaten lautaselleen evästä ja totesi, että pitää syödä tuhdisti, kun on rankka päivä tulossa, meille molemmille. Arajärvi oli jo hipsinyt pöytäänsä. Myöhemmin selvisi, että meidän olisi pitänyt mennä aamiaiselle vanhan kasinon puolelle muiden urheilijoiden seuraan. Seuraavana aamuna sitten menimme ja se aamiainen oli  vaatimattomampi, mutta ihan ok kuitenkin. Sitä kun pääsee pressan kanssa samoille apajille, niin tavallinen ei oikein tunnu miltään! 

Raitapaitakankaista tein mökin tuoleihin pehmusteet.

Pyöreän jakkaran on tytär löytänyt roskislavalta ja ottanut mukaansa. Oli ollut kuulemma haastavaa viedä sitä pyörän tarakalla. Nyt se on meidän mökillä. Valkoinen tuoli on kotoisin Sofialehdon Shelliltä. Velipoika oli siellä joskus nuorena miehenä kesätöissä ja kun siellä vaihdettiin kalustus, niin veli otti neljä tuolia ja pöydän yhdelle siskollemme. Sisar lähti maailmalle töihin ja kalusteet olivat monta vuotta vuokravarastossa. Joitain vuosia sitten hän tyhjenti varaston ja kaksi tuoleista sai kodin meidän mökiltä. Aika useinhan mökeille raahataan kaikkea vanhaa. Meidän torppa on niin pieni, ettei sinne pahemmin kalusteita mahdu, onneksi. Kuten huomaat, minulla jäi seinän "valkaisu" kesken, kun maali loppui.

Tikkasin päälliset koneella. Neliöt nurkasta nurkkaan.

Pyöreän pehmusteen tikkasin niin, että siinä on kaksi tähteä sisäkkäin. Sepä nyt ei näykään tässä kuvassa, ehkä aikaisemmassa vilautuksessa.

Juhannusaattona tuli ja meni monenlaisia sadekuuroja, jotka kastelivat jo entuudestaan kostean kokon. Miehet joutuivat tekemään aika paljon töitä saadakseen sen syttymään. Lopulta se roihusi komeasti, mutta ensimmäistäkään kuvaa en koko juhlista ottanut. Paistoin muurinpohjalettuja lähes kolme tuntia. Se oli oikein mukavaa; minä sain olla koko ajan katoksen alla muiden värjötellessä sateessa.

Sormustinkukat aloittelevat kukkimista. Tämä on minun mielestä erikoinen kukka, kun siinä on sen ylin kukka näin iso ja kohti taivasta. Yleensä ne kukat ovat kellomaisia ja roikkuvat alaspäin. Tai sitten en vaan aiemmin ole huomannut tätä alkukukkaa. Hieno se on jokatapauksessa.

En voi olla vilauttamatta, mitä olen viimeaikoina puuhannut. Kunnon kuvat laitan juhannuksen jälkeen, kunhan nämä tekeleet pääsevät mökille omille paikoilleen. Paitakankaista sain inspiraation ja nyt alkoi pelottaa, josko paidoista ei tulekaan peittoa alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

Edit. Nämä tässä eivät ole sitä aiemmin suunnittelemaani peittoa, vaan ihan muuta ja menossa mökille. Alunperin olen ostanut noita paitoja kirppikseltä peittoa varten, mutta nyt käytin niitä kankaita näihin töihin. Uusia reissuja kirppikselle täytyy tehdä, jotta peittokin joskus valmistuisi.

Kassissa on käytetty kevään aikana värjäämiäni kankaita. Päällisen ja vuorin välissä on ohut vanu ja innoissani surruuttelin tikkauksia koneella niin ja näin. Ruutuihin tikkasin pienet sydämet. Ruutukaitale jatkuu kassin toiselle puolelle, ruudukot vaan taitavatkin olla hieman erisävyisiä. Ainakin toiselta puolen olisi löytynyt hieman voimakkaampaa sinistä ja puhtaampaa keltaistsa. No ei sitä kaikkea aina huomaa kuvata.

Kooltaan kassi on melko iso; korkeus 40 cm, leveys 44 cm ja syvyys 10 cm. Me lähdemme huomenna jonnekin Puumalan suuntaan ystävien mökille ja vien kassin emännälle tuliaisiksi. Hänellä on aina niin paljon tavaraa, että tarvitsee ehdottomasti ison kassin. Laitan sinne sisälle kaikenlaista hänelle sopivaa kivaa. Vaan en kerro, mitä!

 olen vihdoinkin saanut koottua tilkkutyökurssin blokit yhdeksi kokonaisuudeksi ja nyt työ on ihan valmis. Tikkaukset huristelin koneella ja ne ei tosiaankaan onnistuneet hyvin. Käsintikkauksessa olen paljon parempi! Tai sitten koneeni on tosi mätä, eikä osaa tehdä hienoa, rauhallista tikkiä, vaan menee ihan liian lujaa. Ja sitten jälki on sen näköistä. No siitä viis. Työ on kooltaan 84 x 104. Kuvausta varten virittelin sen seinälle varsin omintakeisin keinoin. Onneksi viritelmät eivät näy kuvassa!

Olisi kannattanut ennen reunuksien kokoamista ja ompelua ottaa valokuva työstä, niin olisin saattanut huomata kuinka hyvin nuo blokit, joissa on tuota vaaleanvihreää, tulevat esiin. Silloin olisin voinut hieman järkkäillä niitä eri tavoin. Mutta nyt ne on noin ja sillä siisti.

Oikeasti tämä työ rötköttää olohuoneessa tuolilla. En oikein tiedä vielä mitä sillä teen. Aika tavaran nauttii, sanoi mummo aikanaan.

Tässä sitten viiden minuutin työ. Mies antoi kauluspaidan, jota ei enää käytä ja surautin nopiaan saumurilla tyynynpäällisen. Siis siinä ei tosiaan mennyt kuin korkeintaan viisi minsaa! Rintataskukin sai jäädä paikalleen, sinne voi laittaa jotain, vaikka voileivän.

Tässä onkin vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta eli työkiireitä. Meidän korisjengillä on lisäksi kioskinhoitoviikko ja sielläkin sitä vapaa-aikaa tulee vietettyä. Mutta on jotain valmistakin. Tilkkukurssin konvergenttiruudukko on täysin valmis. En voinut laittaa sitä muiden blokkien joukkoon, koska se on jotenkin niin voimakas, iso ja hallitseva, joten tein siitä pienen pöytäliinan tai voisi sen myös laittaa seinällekin.

Ensin mietin pääni puhki tuota tikkausta. Halusin tehdä sen koneella, mutta minkälaisen? En yhtään tiedä, miten tuommoinen ruudukko pitää tikata tai edes sitä, olisiko siihen jotain tiettyä tyyliä. Sitten muistin, että blogiton blogi-ystäväni Marja-Leena kommentoi aiemmin tätä rudukkoa ja hänelle oli tullut mieleen puolukkamättäät. No siitä sitten syntyi idea tikkauksiin. Tikkailin koneella vapaasti vihreisiin osiin lehtiä, jotka tosin muistuttaa enemmän mansikan lehtiä kuin puolukan ja punaisiin osiin vain ympyröitä. Muutamia punaisia "marjoja" surauttelin vihreällekin puolelle. Työstä tuli oikein hyvä näillä tikkauksilla, joten kiitos Marle kommentistasi, muuten vieläkin pähkäilisin tikkausten kanssa!

Tikkaus näyttää kellertävältä, se on harhaa. Kooltaan tämä on 46 x 39. Välissä on ohut vanu ja taustakangas on tosi hienoa, mutta en näytä sitä.

Kyllä on nopeasti mennyt nämä keskiviikkotilkkuilut, enää yksi kerta on tätä kurssia jäljellä. Viimeisellä kerralla emme aloita mitään uutta juttua, vaan viimeistelemme edellisiä tai sitten voi tehdä mitä huvittaa. Tänään teimme huhtikuun blokkina Jacob´s ladder eli Jaakobin tikkaat. Opettajan malli oli kakisvärinen, mutta kun näin hänen kirjastaan saman nelivärisenä, päätin kokeilla sitä. Blokkia tehdessä opin pikakolmiot, joista tulee neliöt. Pieneiruutuiset on tavallisia nine-patch blokkeja, jotka tehdään nauhoista.

Olisi taas pitänyt silittää ennen kuin ottaa kuvan! En koskaan muista tuota. Nyt pitäisi sitten suunnitella miten nämä tehdyt blokit yhdistelisi. Siinä onkin hieman väänneltävää ja käänneltävää.

                     Ukko kiittää synttärionnitteluista suuri luu suussaan!

Tilkkutyökurssilla oli edellisellä kerralla aloitettu tekemään uutta kuukauden blokkia, viuhkaa. Minä en ollut silloin paikalla, vaan seikkailin Malmössä. Koska muiden kurssilaisten viuhkat olivat jääneet kesken, pääsin helposti mukaan. Blokki on helppo, vaikka siinä on tuota käsinompelua tuo pyörylän reuna. Viuhkan päätykolmiot on tehty preeriankukkuloina ja ne on kiinni työssä vain yhdestä, itse viuhkakankaan alla olevasta saumasta. Blokkiin kuuluisi vielä tähti, joka aplikoitaisiin käsin tyhjään kulmaan, mutta en aio sitä tehdä.

Uskollisesti käytän näitä samoja kankaita. En ole hylännyt vielä sitä ajatusta, että kokoan nämä kaikki kurssilla tehdyt kokeilut yhdeksi työksi. Olen niitä mallaillut monella tapaa, mutta konvergentti ruudukko ei sovi millään kokonaisuuteen. Ehkä siitä tule jonkinmoinen pikku liina tai tabletti pöydälle.

Valmiiksi olen saanut pikkuisen tilkkupeiton. Olin aika tyhmä, kun tikkasin sen niin tiheästi eli sentin välein. Kooltaa peitto on 90 x 78. Käytin työhön pääasiassa kirppikseltä ostettuja kangasnäytepaloja sekä Marimekon näytepaloja. jokunen kangas on vanhaa varastoa. Taustan kangas on mitäliepuuvillaa ja välissä vanua, joka ei ole puuvillaa. Vaan en nyt muista sen tekovanun nimeä.

Kokonaisuuteen olen ihan tyytyväinen vaikka värisommitteluun olisi voinut panostaa enemmän. Nyt kun työ on valmis, huomaan muutaman blokin, jotka olisi pitänyt sijoittaa toisin.

              Ehkäpä tuohon siniseen reunakaitaleeseen teenkin lisää tikkausta, kun muutenkin on niin tiheään tikattu. Kapea reunakaitale on oikeasti tummansininen eikä musta.

Väliaika työnä olen alottanut et-kassin virkkauksen. Sopivaa hommaa telkkaa katsoessa. Tosin katson telkaa vain vähän. Tänään tulisi Harvoin tarjolla, jota olen seurannut, mutta meillä on korismatsi niin, että en taida ehtiä katsomaan. Ehkä loppua vähän, kun lupauduin kyyditsemään muita naisia ympäri kyliä. Niin, siis se et-kassi on valmistumassa kalalangasta ja suunnitelmissa on värjätä se sitten valmiina. Mieli tekisi kovasti monia erivärisiä kalalanka et-kasseja, mutta viitsinkö virkata, sitä ei kukaan tiedä. Vähiten minä itse. Ompelutyönä aloitan seuraavaksi raitapaitatilkkuilun. Sen työn toteuttaminen voi kestää tosi kauan, suunnitelmat ovat niin suuret! Ainakin viel tässä vaiheessa, kun mitään ei ole valmiina, paitsi kankaat.          

Päivätilkkuilussa tutustuimme tänään Ricky Tim`n tekniikkaan. Teimme konvergentti-ruudukkoja mukana olleista kankaistamme. Minulla kun oli taas noita samoja kankaita mukana, ei työstä millään saanut sellaista upeaa, jossa olisi huikeaa kankaiden hehkua. Ehkä seuraavaan kokeiluun löydän hienot toisiaan korostavat, väreiltään ja kirkkaudeltaan toisiaan tukevat kankaat. Siis tällä tekniikalla saa aivan ihastuttavia töitä, jos on tietynlaiset kankaat. Kun en tiennyt miten tällainen työ toteutetaan, en osannut yhtään ajatella kuinka kankaat pitäisi valita. No nyt tiedän hieman enemmän.

Tähän vaiheeseen sain työn tehtyä. Olen tuohon kuvaan asetellut noita vihreitä kankaita, jotta voin hieman mallailla kehyksiä. Toinen vaihtoehto on näin päin.

Todellisuudessa tuo vaaleanpunaiselta vaikuttava väri on vihreää. Tämäkin on kaitaletekniikka, jossa ensin valitaan 4 erilaista toisiinsa väreiltään sopivaa kangasta. Ommellaan ja leikataan ja ommellaan ja leikataan. En osaa edes ohjetta kirjoittaa ymmärrettävästi. Kaikkein haastavinta tässä on kankaiden valinta, sillä ei tuo tekniikka niin mutkikas ole, miltä sain sen kuulostamaan. Opettajana meillä oli Ulla ja hän toi nähtäväksi muutaman työn. Ne oli tosi upeita, etenkin itse värjätyistä kankaista tehty. Siinäpä oiva aasinsilta! Menen huomenna kankaanvärjäyskurssille! Jännittävää, mitä saan aikaiseksi kun en ole sellaista ikinä kokeillut. Ihastellut muiden värjättyjä lankoja ja kankaita.

Eilen olimme tilkkukursseilla Havaijilla. Opettajamme Inga perehdytti meidät havaijilaiseen käsityöhön näyttämällä dioja Havaijin matkaltaan, pääasiassa tilkkutöistä, paikallisista kangaskaupoista ja museoiden käsitöistä. Samalla taustalla soi havaijilainen musiikki. Eikä ole vaikea arvata mikä oli kuukauden blokkina, eihän? Havijilainen aplikaatio-blokkia siellä sitten väkersimme. Ensin piti tehdä kuvion kaava "lumihiutale-tekniikalla" eli taitellusta paperista leikkelemällä. Havaijilaiset kuviot kuvaavat eläimiä, useinmiten kilpikonnia tai sitten kasveja. Muutaman yrityksen jälkeen onnistuin mallia katselemalla leikkelemään kuvion, jonka ompeleminen ei olisi niin vaikeaa. Haasteelliseksi aplikaation käsinompelun tekee tiukat kurvit. Työn olisi voinut tehdä myös koneella siksakaten, mutta valitsin täämän käsinompelun, koska sitä en ole koskaan kokeillut. Työ on tässä kuvassa vielä ihan vaiheessa. Homma on aika hidasta.

Oikein kun käyttää mielikuvitusta, niin näkee tuossa ananaksia ja oudon isoja ananaksen lehtiä. Työ kuuluu tikata käsin kaikutikkauksella. Outo nimi sekin minulle. Oikeasti kankaat olisi pitänyt olla yksivärisiä, pohja valkoinen ja kuvio punainen tai sininen. Työn alla on kiva pikkuinen leikkuualusta, jonka löysin jonkun askartelukaupan poistokorista ja ostin heti, hinta 7 euroa, ennen 11,80.

                       Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!

Minä olen niin innostunut tilkkuilusta, että muut hommelit on jäänyt hieman taka-alalle. Eilen kurssilla teimme tulevaan ystävänpäivään liittyen paperitekniikalla sydämiä. Tarkoitus oli, että ne voi sitten liimata korttipohjille ja käyttää ystävänpäiväkortteina. En nyt kuitenkaan tee niin, vaan aion laittaa ne siihen työhön, johon kaikki muutkin kurssilla tekemäni piperrykset laitan. Siksi sydämien värit ovat valittu edellisiin blokkeihin sopiviksi.

Pienissä sydämissä on mustat kaitaleet, koska liitän ne kaikki päällekäin ja ompelen lopuksi myös sivuille nuo kaitaleet. Tuo paperitekniikka on mielenkiintoinen. Ensin en ymmärtänyt koko hommaa, vaan ompelin noita pieniä ihan tavallisesti. Siksi joissakin sydämissä pienempi pala on vasemmalla. Paperitekniikalla ommelluissa se tuli oikealle. Saimme opastusta tilkkumaalaukseen ja säästin jo pientä kangassilppua niitä kokeiluja varten. Kokeilen tehdä ystävänpäiväkortteja sillä tekniikalla. Opettaja näytti myös paperilla tehtävää iiristekniikkaa. Sekin vaikutti hauskalta, mutta aion kuitenkin pysytellä kankaiden parissa. Voihan niitä iirisjuttuja tehdä myös ohuista kankaista. Jos kiinnostuit, käy katsomassa www.irisfolding.circleofcrafters.com Siellä on malleja kissoihin, koiriin, joulukuusiin ja vaikka mihin.

Olen ihastellut tilkkumaalaustöitä ja päätin nyt kokeilla jotain yksinkertaista. Sain aikaiseksi pienen sydämen. Tekniikka on minulle tuntematon, joten ei pidä hämmästellä tulosta. Tilkkutyökurssilla tulemme jossain vaiheessa kokelemaan tätäkin oikein opastettuna.

Muutaman kauraelikon olen tehnyt. Kissan kaveriksi tein karhun. Kovin tuli Uppo-nallen näköinen kasvoiltaan, mutta en tunne muita karhuja ja mielikuvani karhusta on Uppis. Semmoinen suloinen ja kiltti, vaikka uutisissa ihan muuta puhutaan. Tämä on melko kiltti ja ystävällinen City-karhu.

Koirapuistossa seistessäni tein hieman tilataidetta muidenkin iloksi! Sydämiäpä tietenkin!

Edit. Sydämet näyttää siltä, että ne ovat kohollaan, mutta oikeasti ovat kengän painalluksia.

                     Laitetaan vielä Ukonkin kuva, kun niin mielellään poseeraa.

Viimeksi tilkkutyökurssilla oli aiheena Seminole-tekniikka. Tätä kaitaletekniikkaa seminole-intiaanit käyttivät ja käyttävät yhä, vaatteiden koristeluun. Tein kaksi kaitaletta, joista ensimmäinen eli tuo isompikuvioinen ei ole ihan paras mahdollinen. Se on hieman vino, mutta tuo, jossa on neliöitä onnistui tosi hyvin.

Eilen tilkkutyökurssilla teimme Barcello-tekniikalla blokin. Ensimmäinen kokeiluni tuosta tekniikasta ja hieman hapuileva tuli työstäkin. Tekniikka sinänsä on mielenkiintoinen, leikataan suikaleita, ommellaan ne riviin, silitetään saumavarat johonkin suuntaan ja ommellaan vielä viimeinen ja ensimmäinen suikale yhteen. Näin muodostuneesta renkaasta leikataan poikittain suikaleita, jotka lopulta ommellaan yhteen. Erilevyisiä suikaleita leikaten saa joko teräviä tai tylppiä nousuja. Kangasta menee paljon, koska saumavaroihin tahtoo mennä 1/3 kankaasta. Mutta mielenkiintoista kuitenkin.

 Viikko sitten tekemäni tulppaaniblokki on tämän näköinen.Tässä kuvassa värit ovat lähenpänä totuutta.

Ajattelin tehdä kaikki kurssityöt näistä samoista kankaista ja lopuksi yhdistän ne kaikki. Tämä nyt on tämän hetkinen ajatus, mutta se voi vaihtua kevään mittaan.