Olimme jälleen mökillä. Menimme eilen aamulla ja jäimme yöksi. Ulkona oli pakkasta -12 astetta ja sisällä -11. Ahkeralla lämmityksellä se tönö saatiin siedettävän lämpimäksi. Harrastimme muiden mökkiläisten kanssa pulkkailua ja oli siinä jonkinlainen kisakin, mutta jäi hieman epäselväksi sekä säännöt että voittaja. Hauskaa kuitenkin oli. Meitä rohkeita yöpyjiä oli peräti kuudessa mökissä. Illalla istuimme meidän mökissä kuin sillit suolassa. Nämä mökit ovat semmoisia siirtolapuutarhamökkejäkin pienempiä. Mutta mukavia. Koska tiesin juovani olutta pakkasessa, tein kotona oluenlämmittimen. Se on vuorattu pannulappueristeellä, sillä laminoidulla ja toimii kesällä coolerina.         

Yritin tehdä siitä majakan näköisen, saaressa kun ollaan. Hattu nostetaan pois ja sitten vaan kulauttelemaan!

Saaressa on pumppukaivo ja viime viikonloppuna se toimi mainiosti ja oli toiminut viikollakin, mutta nyt se oli jäätynyt. Sulatimme lunta ja miehet kaatoivat sitä kiehuvan kuumaa vettä pumpusta sisään ja kas vain, se suli ja toimi jälleen. Polttelimme illalla risuja ja katkeilleita puita ulkona. Kiva nuotiofiilis. Ei nähty kettuja, ei. Palokärki teki haketta muutamasta puusta. Tänään sitten kiersin koko saaren Ukon kanssa. Lunta ei ole paljoa, joten kävely oli helppoa, mutta paikoin vaarallista. Kallioilla oli pikkasen lunta ja alla jäätä. Liukasteluun tosin totuttiin jo meren jäällä. Nyt tuuli oli puhaltanut lumet pois ja luistimilla olisi päässyt mainiosti. Ja paljon siellä olikin luistelijoita. Hienon näköistä, kun pari-kolmekymmentä retkiluistelijaa liiteli pitkin jäätä. Menipä siellä potkurieta ja yksi fillari.    

Kävelylenkillä näkyi Viikkarikin saapuvan satamaan. Jotenkin hassun näköistä, kun vettä ei näy mutta laiva menee ihan kuin lumisella pellolla. Tapasin turistejakin, pari englanninkielistä retkeilijää sunnuntaikävelyllä. Suomalaisia retkeilijöitä oli sitten enemmänkin. Nyt on aika väsynyt olo. Muuten, mökissä oli sisällä tänään itikka tai joku sen sukulainen. Heräsi varmaan talviunesta, kun mökki lämpeni.  Ja syksyllä ikkunalaudalle unohtunut valkosipulin kynsi oli kasvattanut komean vihreän verson. Kevättä on ilmassa, minä melkein haistan sen.