Tämän päivän jutut on lähes kokonaan Ukosta, koska se vaan on niin suloinen. Ahkerana poikana tahtoo aina auttaa kantamisessa. Käsineet, juomapullot, avaimet tai löytötavarat kelpaavat. Jos en mitään anna kannettavaksi, löytyy aina joku keppi.

Kun Ukkoa oikein kunnolla rapsuttaa, muuttuu asento tämmöiseksi, minun mielestä ei niin mukavaksi.

Ukkohan ei ui, mutta kahlailee sen verran matalalla, ettei vatsa kastu. Vantaanjoessa hieman kokeili tassuilla veden lämpöä ja savipohja sekä pehmeä hiekka teki tassuista hieman sottaiset.

Tässä Ukko poseeraa meidän vakkarikoirapuistossa. Siellä oli joku uhkaava romupuu, jonka kaupungin puistomiehet pitivät parhaana kaataa. Tekivät siitä toteemin, johon on molemmin puolin kirjoitettu vakiokäyttäjien nimiä.

Lähellä koirapuistoa on valtavista kivenjärkäleistä tehty aurinkokello. Se on samalla myös labyrintti, jossa lapset voivat juoksennella. Ukko on löytänyt pienen lapasen ja on tulossa esittelemään sitä.

Tässä itse kello, joka ei enää näytä aikaa. Jotkut pölvästit ovat rikkoneet sen "viisarin", joka oli paksu nelikulmainen graniittitolppa ja siinä oli terävä kärki. Keskellä näkyy osa siitä.

Kuvasta voi huomioida, että kello-labyrintti on melko iso.

Kotona kannattaa makoilla keittiössä omien lelujen kanssa. Silloin saattaa vaikkuttaa niin söpöltä, että joku hieman rapsuttaa tai jopa heltyy antamaan makupalan.

Koska tämä postaus on koiramainen, voin laittaa uuden lahjaksi menevän kaurakoiran tähän loppuun. Tietenkin Ukon kanssa.