Nämä pari viikkoa, jotka tytär oli meillä "vieraana", kuluivat ihan yhdessä hujauksessa. Tänään aamulla hän lähti ja tämä huone muuttuu taas minun valtakunnaksi. Ompeluhommat aloitin jo eilen, mutta ensin aiemmin valmistunut juttu. Tein ennen tyttären saapumista hänelle lahjaksi puseron. Kaavat Suuresta Käsityölehdestä 5/2009.

Tytär menee kesäksi töihin Afrikkaan ja hänellä on siellä jo edellisiltä kesiltä tuttuja työkavereita, joille on kiva viedä jotain pientä. Argentiinalainen Dario saa essun. Hän kestitsee usein ystäviään, joten lahja lienee passeli.

Kankaana Maija Louekarin Marimekolle suunnittelema Kippis. Essussa on samasta mustasta kankaasta tehty vuori kuin nuo etupuolen kaitaleet ovat. Tein sopivalle käyttökorkeudelle napilla kiinnitettävän näppispyyhkeen. Se on hauska yksityiskohta ja tuo elävyyttä muuten simppeliin essuun. 

Kaski afrikkalaista naispuolista työkaveria saavat pussukat. Niitä en ole aikoihin tehnytkään. Melkoinen kiire oli näitä tehdessä, joten mitään hienouksia ei ollut aikaa väsätä.

Molemmat varastoista löytyneistä Marimekon kankaanpalasista, kooltaan 18 x 21 cm. Päällinen, vanu ja vuorikangas vapaalla tikkauksella ja kovalla vauhdilla.

Kuinkas sattuikaan, että kaikki työt on tehty saman firman kankaista! Tytär osti essukankaan, mutta muut löytyi minulta. Puserokankaan ostin ystävämyynnistä keväällä. Kaipa tuo Marimekko on kuin kansallistuote, semmoinen peri-suomalainen, jota on helppo viedä tuliaisiksi maailmalle.

Taisi olla liian pitkä tauko päivityksissä, kun tuli söhlätyksi muutama kirjoitus taivaan tuuliin. Jokaisella kerralla, kun olen aloittanut kaiken alusta, on postaus lyhentynyt. Ehkä tämä kolmas yritys nyt pääsee blogiin asti.