Marle

pakkasin...

2012-11-13T21:20:00+02:00

kankaat, langat ja koneet ja muutin Bloggeriin.

Siellä minulla on Marletekee-blogi

Aluksi menee harjoittelun puolelle koko homma, mutta eiköhän se siitä lähde käyntiin.
Kaikki neuvot ja opastukset ovat tervetulleita! Tämän blogin siirron sain aikaiseksi Kristiinan avulla. Hän muutti Kristiinan Silmukat bloggeriin. Ja sinne on pikkuhiljaa hivuttautunut moni seuraamani bloggaaja. Oikeastaan hauska ajatella, että tämä nyt olisi viallinen talo, vaikka hometalo ja me kaikki pikkuhiljaa muutettaisiin uuteen ositteeseen, ihan seinänaapureiksi, hyvään ja lämpimään isoon kerrostaloon.

Olisin kovin iloinen, jos te kaikki blogiystävät tulisitte kylään tuonne minun uuteen kotiin.
Kunhan pääsen sen systeemien kanssa sinuiksi, järjestän tupaantuliaiset!

pienistä punaisista

2012-11-11T20:33:01+02:00

Sain joskus aikoja sitten Kvilttaajalta ison kasan pieniä kangaspalasia. Ne oli leikattu noin 2 x 2" kokoisiksi ja väreissä löytyi koko kirjo. Hieman niitä olen silloin tällöin johonkin käyttänyt ja nyt iski hirveä himo saada aikaiseksi jotain punaista. Ehkä tuo pikkuhiljaa lähestyvä Joulu on saanut sen aikaan. Tai nyt voi tuntua, että pikkuhiljaa, mutta oikeasti se vyöryy päälle hirveällä vauhdilla!

Paloista syntyi pieni, 66 x 83 cm, kokoinen peite. Tässä on käytetty vanunakin jämäpalaa. Jostain kaukaisesta menneisyydestä minulle oli jäänyt semmoista polyesterivanua ja se sattui olemaan juuri sopiva pala tähän peittoon. Nykyään kääytän joko puuvilla- tai villavanua. Pieniä paloja on 300 kpl. Ompelin ensin 5 x 5 kappaleen blokkeja. Koska palaset eivät olleet ihan saman kokoisia, eivät kulmat osu kohdilleen. Se tekee koko pinnasta eloisan, mielenkiintoisen ja hieman rouhean.

Tästä kuvasta näkee, miten pikkuiset palat menevät ihan hurlum hei. Tikkasin peitteen vapaatikkauksella piirrellen kukkasia. Jos oikein tarkasti katsoo, niin kukkasen saattaa nähdä.

Elma messuilla pyöriessä kävin tietetnkin treffaamassa Tilkkutarhan Minnaa. Olin hillityllä päällä kankaiden suhteen, mutta muutamaan ihastuin niin, että mukaan lähtivät. Ja semmoisen Macaron kukkaron tarvikepaketin hankin myös. Minna kysäisi, aionko pitää joulukalenterin blogissani. Tarkoitus on pitää ja suunnitelmiakin jo on. Vain toteutus puuttuu. Rauhallisuus kangashankinnoissa johtuu osin siitä, että menen ensi viikolla jo perjantaina Tampereen kädentaitomessuille. Odotan, että sieltä saan kassikaupalla ideoita ja inspiksiä ja tapaan paljon paljon kivoja ihmisä.

pakollinen väripläjäys

2012-11-02T21:50:01+02:00

Tämmöiset kamalan pimeät ja sateiset päivät vaativat edes vähän jotain väriä ja sitä saadakseni piti tehdä joku pieni äkkinäinen värityö. Tarvitsin uuden avainkotelon ja se olikin sopivan pieni piristystyöksi. Ihanassa Klappeklipp-blogissa löytyy suloinen pupu-avainkotelo, mutta siinä olisi ollut aivan liikaa näpertelyä. Päädyin helpompaan ratkaisuun eli pieneen mökkiin. Tein niitä sitten kaksi.

Oh hoh, ovatpa tosiaan kirjavat! Eriväriset seinälaudat ovat sitä hauskaa tilkkuilijalle sopivaa kangasta, jossa on kangaspakkoja päällekkäin.

Tänään minulle kävi aika erityinen tapaus. Sain yht´äkkiä päähäni tehdä viikonlopuksi intialaista ruokaa! Tarvitsin yhtä ja toista toteuttaakseni tämän äkkinäisen ja minulle hyvin epätyypillisen päähänpiston ja lähdin kauppaan. Kaupan edessä on postilaatikko ja vein sinne muutaman kirjeen. Samaan aikaan ja paikkaan saapui nuori pariskunta tyttären kanssa. He tulivat polkupyörillä. Aikuisilla oli hyvin erikoiset pyörät, semmoiset hieman makaavassa asennossa ajettavat. Niissä oli aika erikoiset penkitkin. Kysyin onko pyörillä vaikea ajaa ja yhdestä suusta pariskunta vastasi, ettei ole. Ovat varmaan vastanneet samaan kysymykseen jo miljoona kertaa. Katselin pyöriä, pidän erikoisista fillareista jotenkin aika paljon. No, menin kauppaan ja ostin mitä tarvitsin huomiseen intialaiseen ateriaan, inkivääritahnaa, korianteria, limettejä... Kaupan jälkeen menin pesutupaan ja koneiden pyöriessä aina lueskelen jotain. Tällä kertaa Kotivinkkiä. Avasin lehden sattumanvaraisesti jostain kohdin ja tapani mukaan katson ensin kuvat. Tuli sellainen fiilis, että minähän olen nähnyt tämän naisen jossain. Sitten tajusin, että kuvissa oli sama pariskunta, joiden fillareita ihastelin kauppareissulla tunti sitten. Ja se juttu, mikä lehdessä heistä oli, kertoi tämän naisen, Millan tavasta tehdä intialaista ruokaa. Wau, sanon minä. Ja tietenkin tämä Milla bloggaa kokkauksistaan. Blogi löytyy täältä.

minikukkaro

2012-10-26T17:05:01+03:00

Innostuin tekemään kortteja, mutta pohjamateriaalia ei sitten riittänyt kuin yhteen korttiin. Hyvä että edes siihen, sillä tarvitsin yhden ihan välttämättä. Vanha ystäväni, siis ystävyys on vanhaa, me emme, täytti muistini mukaan eilen vuosia ja halusin laittaa hänelle synttärikortin. Tosin nyt kyllä mietin voiko ystävyys olla vanhaa, jos ne ystävyys-ihmiset eivät olisi vanhoja. Kyllä kai voi, ei sitä joka asiaa tarvitse niin tarkasti ottaa.

No ei tämä semmoinen perinteinen onnittelukortti ole, toteutetaan niitä perinteitä jossain muualla. Kortti sopii ystävälleni hyvin, koska synttärit ovat syksyllä ja tässä on syysasuisia puita. Pöllöhän kuvastaa viisasta ja me olemme tutustuneet koulussa, jossa viisastuimme yhdessä monta vuotta. Laitoin pienen lahjankin.

Kuvasin lahja-kukkaron yhtenä aamuna kiireessä Hesarin päällä ja nyt kun latasin kuvan koneelle, huomasin siinä olevan synttärilahjaan sopivaa tekstiä.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

sieniä kuin sateella

2012-10-21T14:05:01+03:00

Sieniä löytyy vielä vaikka millä mitalla, vettä ja lämmintä on riittänyt ainakin eteläisessä Suomessa. Siksipä tein kaksi sienipiirakkaa.

Kunhan hieman jäähtyvät, laitan postipaketissa menemään ystäväpariskunnalle kiitokseksi isosta laatikollisesta sieniä. Mukaan laitan tietenkin sienikortin.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! Ei välitetä mitään, vaikka koko ajan saitaiskin.

sadonkorjuuta

2012-10-08T20:32:01+03:00

Useassa blogissa on ollut monenlaista syksyn satoa esillä. Toinen on säilönyt sieniä, jotkut sukkia ja kuka mitäkin. Minä säilöin tämmöiset pienet omenakukkarot. Pienempi on kolikoille, 8 x 6 cm, siihen ei edes kortit mahdu. Isompaan, 11,5 x 8 cm, mahtuu kortteja ja rahaakin. Jos sattuu olemaan.

Isompi kukkaro lähtee ulkomaille pieneksi syyspiristykseksi tämän syys-puut kortin kanssa.

Kortin puut on kiinnitetty liimaharsolla ja varmuuden välttämiseksi vielä ommetu suorahkolla koneompeleella. Lentelevät lehdet ovat vapaasti koneella piirreltyjä.
Minun pienessä omenapuussa ei ollut vielä yhtään omppua, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Ilman omenoita ei ole tarvinnut olla, ystävät ja naapurit ovat niitä tuoneet. Ihan paras herkku omenista on kauraomenapaistos vaniljakastikkeen kanssa. Tätä paistosta teimme koulun kotitaloustunnilla ja se taitaa olla ainoa, mitä köksän tunneilta on jäänyt mieleen. Ehkä juuri sen maistuvuuden ja helppouden takia.

Wanhan Sataman vierailusta

2012-09-08T20:50:01+03:00

Kävin tänään Wanhassa Satamassa Kädentaito messuilla hakemassa inspiraatioa tähän hieman latteaan ompelufiilikseen. Keskeneräisiä on muutamia ja kohta laitan ne jonnekin kaapin taakse ja alan ihan muihin hommiin. Ainakaan välineistä ei nyt voi tämä saamattomuus olla kiinni!

Minun iso leikkuualusta on hyvin, hyvin vanha ja kehno, joten ostin uuden pinkin, siis suloisen. Se on tuumamitoilla ja siinä on paljon kulmia ja toisella puolella on 35 x 35 cm alue senttikuviolla. Hyvä juttu. Leikkuria en olisi tarvinnut, uusi terä olisi riittänyt. Mutta on hyvä olla kaksi leikkuria, koska toinen on varmasti kateissa aina silloin tällöin tai useimminkin. Vanhasta sentti-viivaimesta olen hieman onnistunut sahaamaan reunoja ja tarvitsin uuden. Hankin myös niitä ihmeellisiä silmäneuloja, joihin ei tarvitse pujottaa lankaa neulansilmään, vaan se vain vetästään sinne. Kätevää! Kankaiden kanssa olin aika rauhallinen. Tilkkutarhasta ostin tuon niipun hempukoita ruusukankaita ja en todellakaan itseäni varten. Onhan ne kauniita, mutta ei ihan minun suosikkeja. Oikean nurkan Fassetin ja keltaisen (!!!!!!) kankaan ostin jostain ja vasemman puoleiset kirrrätyskeskuksen myyntipisteestä. Ainiin, ostin myös kaksi bambuista ja kaski hamppuista tiskirättiä. Kuvassa vain siniset, kettukuvioiset meni jo käyttöön. Toinen itselle ja toinen siskolle. Messuilla minua eniten sykähdytti Runotuolin nojatuolit! Etenkin turkoosisävyinen oli aivan ihana. Samoin vaaleanpunainen keittiön tuoli. Ja mikäkö näissä niin ihmeellistä oli? Käy katsomassa, niin selviää. No voinhan vähän kertoakin. Tuolit on päällystetty kierrätyskankailla, esim. vanhoista pellavapyyhkeistä, jakuista tai ties mistä. Artesaani/verhoilija Teija Ässämäki värjää tuoliin tulevat kankaat samassa liemessä ja kokoaa niistä pinnan jolla tuli päällystetään. Turkoosissa tuolissa taisi olla myös pieni virkattu pitsiliina. Haluaisin niin olla artesaani/verhoilija ja tehdä kauniita tuoleja, mutta kun en ole. Runotuoli on syyskuusta lähtien Jyväskylässä Toivolan Vanhassa Pihassa. Siellä on joulukuussa tapahtuma nimeltään Vanhan Pihan Joulu. Varmaan kauniita tavaroita ja onhan siellä myös Titityy.
No nyt yritän innostua omista kankaistani!

syksyistä

2012-09-07T21:54:01+03:00

Syksyn tullen sitä on kiva kaivella hieman synkkiä kankaita esiin. Kirkkaista kankaista minulla on yhä kesken sateenvarjoinen torkkupeitto. Tummat kankaat tuntuivat nyt jotenkin lämpimämmiltä ja turvallisemmilta. Turha kai arvuutella, mitä niistä tuhersin.

Meikki- tai mikä tahansa pussukka on 18 cm leveä ja 12 cm korkea.

Tikkaukset ovat vapaata konehuristelua vaihtuvan värisellä langalla. Toinen puoli pussukasta on hieman erilainen.

Sain Ruotsista kirjeen tyttären ystävältä (ja vähän niinku minunkin ystävä siinä samalla). Hän lähetti lehtileikkeen Malmössä pidetyiltä festivaleilta. Minun mielestä hienoin oli kyllä tämä fillari. Tosin ei sillä kai oikein raaskisi ajaa, kun renkaatkin on päällystetty neuleella.

Kuvassa on pyörän puvun tehnyt Camilla Ekerot Kristianstadista.

sillipurkin uusi elämä

2012-08-06T20:55:01+03:00

Sillipurkki tyhjeni ja pääsin jatkamaan lasinpalojen liimailua. Seuraavaksi kerraksi taidan muistaa ottaa pitkät pinsetit mökille mukaan. Omat sormet eivät oikein pituudeltaan riitä saamaan palasia oikeisiin kohtiin.

Tähän purkkiin laitoin kahteen kukkaan siniset keskustat. Keräilin tyttären kanssa laseja rannalta ja sanoin, että löytäisinpä sinisiä laseja ja heti löysin yhden! Tytär löysi toisen ja niitä säästin kuin parhaita aarteita. Muutama muukin ihan minikokoinen sininen löytyi. Muita värejä on vielä vaikka miten paljon.

Luontokuvia pitää näin kesäaikaan laitella. Mökillä on yhden vuosia sitten kaadetun koivun pystyyn jätettyyn runkoon kasvanut pari kääpää tai mitä lienee ovatkaan. Tuo oikean puoleinen on mielestäni erittäin tyylikäs.

Ukosta en ole aikoihin laittanut kuvan kuvaa. Tässä tämä herra nautiskelee lomasta. Tai kerää itteensä punkkeja. Yök.

lasilyhty

2012-08-01T22:09:01+03:00

Lomalta on palattu, kuten vuodatuskin. Saapas nähdä, kumpi meistä on pirteämpi! Kovin kummoisia käsitöitä en ehtinyt tehdä, mutta sain sentään valmiiksi miehelleni joululahjaksi lupaamani sukat! Sukkia en ole kuvannut, ne jäi mökille odottamaan käyttötarvetta. Sen sijaan kuvasin innokkaasti kynttilälyhtyä. Se oli ihan tavallinen ulkolyhty, mutta erityiseksi se muuttui maatumattomalla jätteellä koristelun jälkeen. Lasit on liimattu sisäpuolelle, koska kirkas lasiliima hieman kirkastuttaa muuten melko samean värisiä lasinpaloja. Tämmöistä sileää pintaa oli helppo koristella, mutta lasipurkkiin olikin jo vaikeampi saada palasia kauniisti. Yhden pienehkön lasipurkin koristelin ja tein siihen rautalangasta roikutuskahvan, mutta annoin sen samantien pois.

Meri on tuonut rantaan paljon lasinpaloja ja onneksi suurin osa niistä on jo matkalla hioutunut. Teräviä reunoja ei juuri ole. Mökkinaapurini Salla esitteli lasipurkista tekemäänsä lyhtyä ja minulle tuli ihan valtava tarve kokeilla samaa. Jätelasista ei todellakaan ollut puutetta, mutta mies ei suostunut syömään isoa sillipurkkia tyhjäksi, että olisin saanut siihen liimata noita lasinpaloja. Onneksi muistin tämän ikivanhan lyhdyn ja pääsin kokeilemaan tätäkin hommaa. Hieman hankala kuvattava tämä lyhty on, kun on läpinäkyvä.

Etenkin illan hämärässä, kun kynttilä palaa lyhdyssä, se on hyvin kaunis. Aiemmin lyhty roikkui vessan nurkalla, mutta nyt se pääsi paremmalle paikalle.

Moneen vuoteen ei mökkisaaressa ole ollut mustikan mustikkaa, mutta tänä vuonna niitä jälleen on! Niiden poimimiseen tuli oikein himo aina siihen asti, kunnes tapasin hirvikärpäsen tai jonkun sen sukulaisen. Se ei meinannut kuolla millään. En ole niihin aiemmin törmännyt, joten en voi olla satavarma siitä, mikä kärpänen se oli.

Kaikkien kärpästen ja koppisten lisäksi pelkään ampiaisia. En ole niiden pistoille allerginen, mutta kuningatarampiaisen kerran tuikattua poskipäähän aloin vihaamaan niitä kaikkia. Se meinaan teki kipeää, ja kauan. Tänä kesänä olen tavannut kaksikin kuningatarta. Toisen Puumalassa ja toisen mökkinaapurin kuoritulla puunrungolla. Olihan tällä valtiaalla puolisokin.

Aurinkoisia päiviä toivotellen,
Marle