...ei häärinyt viimeyönä Korkeasaaressa flamingojen kimpussa, vaan istui ihan kiltisti tuossa työpöydän kulmalla koko yön. Tänään kävi hieman ulkona kuvauksissa.

Sitäpaitsi tämäkin syö vain neuloja eli kuuluu neuliaisten sukuun.

Annoin edellisen postauksen karhukännypussukan Eliselle kiitokseksi kirjalainoista ja halusin itselleni samanlaisen, joten tein sen.

Muokkailin yhtä karhunnaamaa avainkoteloksi. Ei tullut tarpeeksi hyvä, joten jonain päivänä tehdään uusi kokeilu.

Nyt on tilkkukurssikin loppu. Minusta ne loppuu ihan liian aikaisin. Viimeisellä kerralla tein tuota kännykkäpussia ja edellisellä kerralla aloitin kangaskulhon teon. Minulla ei silloin ollut siihen tarkoitukseen sopivia kankaita mukana, mutta opiston kankaista valitsin edes jollain tapaa toisiinsa sopivat vuorin ja päällisen. Kankaat olivat kurssikaverini Maijan lahjoittamia. Hän oli saanut ne mökkinaapuriltaan, muistaakseni. Eihän minulla ollut mitään kunnon kovikettakaan, mutta onneksi kankaat olivat melko tomakoita ja tikkaukset vielä jämäköittää työtä.

Kulhon annoin Maijalle, koska hän sen halusi. Ja Maija antaa sen niille naapureilleen, joilta kankaat ovat lähtöisin. Ne ikäänkuin palaavat alkukotiinsa.

Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua!