tiistai, 13. marraskuu 2012

pakkasin...

kankaat, langat ja koneet ja muutin Bloggeriin.

Siellä minulla on Marletekee-blogi

Aluksi menee harjoittelun puolelle koko homma, mutta eiköhän se siitä lähde käyntiin.
Kaikki neuvot ja opastukset ovat tervetulleita! Tämän blogin siirron sain aikaiseksi Kristiinan avulla. Hän muutti Kristiinan Silmukat bloggeriin. Ja sinne on pikkuhiljaa hivuttautunut moni seuraamani bloggaaja. Oikeastaan hauska ajatella, että tämä nyt olisi viallinen talo, vaikka hometalo ja me kaikki pikkuhiljaa muutettaisiin uuteen ositteeseen, ihan seinänaapureiksi, hyvään ja lämpimään isoon kerrostaloon.

Olisin kovin iloinen, jos te kaikki blogiystävät tulisitte kylään tuonne minun uuteen kotiin.
Kunhan pääsen sen systeemien kanssa sinuiksi, järjestän tupaantuliaiset!

sunnuntai, 11. marraskuu 2012

pienistä punaisista

Sain joskus aikoja sitten Kvilttaajalta ison kasan pieniä kangaspalasia. Ne oli leikattu noin 2 x 2" kokoisiksi ja väreissä löytyi koko kirjo. Hieman niitä olen silloin tällöin johonkin käyttänyt ja nyt iski hirveä himo saada aikaiseksi jotain punaista. Ehkä tuo pikkuhiljaa lähestyvä Joulu on saanut sen aikaan. Tai nyt voi tuntua, että pikkuhiljaa, mutta oikeasti se vyöryy päälle hirveällä vauhdilla!



Paloista syntyi pieni, 66 x 83 cm, kokoinen peite. Tässä on käytetty vanunakin jämäpalaa. Jostain kaukaisesta menneisyydestä minulle oli jäänyt semmoista polyesterivanua ja se sattui olemaan juuri sopiva pala tähän peittoon. Nykyään kääytän joko puuvilla- tai villavanua. Pieniä paloja on 300 kpl. Ompelin ensin  5 x 5 kappaleen blokkeja. Koska palaset eivät olleet ihan saman kokoisia, eivät kulmat osu kohdilleen. Se tekee koko pinnasta eloisan, mielenkiintoisen  ja hieman rouhean.


 

Tästä kuvasta näkee, miten pikkuiset palat menevät ihan hurlum hei. Tikkasin peitteen vapaatikkauksella piirrellen kukkasia. Jos oikein tarkasti katsoo, niin kukkasen saattaa nähdä.

Elma messuilla pyöriessä kävin tietetnkin treffaamassa Tilkkutarhan Minnaa. Olin hillityllä päällä kankaiden suhteen, mutta muutamaan ihastuin niin, että mukaan lähtivät. Ja semmoisen Macaron kukkaron tarvikepaketin hankin myös. Minna kysäisi, aionko pitää joulukalenterin blogissani. Tarkoitus on pitää ja suunnitelmiakin jo on. Vain toteutus puuttuu. Rauhallisuus kangashankinnoissa johtuu osin siitä, että menen ensi viikolla jo perjantaina Tampereen kädentaitomessuille. Odotan, että sieltä saan kassikaupalla ideoita ja inspiksiä ja tapaan paljon paljon kivoja ihmisä.

perjantai, 2. marraskuu 2012

pakollinen väripläjäys

Tämmöiset kamalan pimeät ja sateiset päivät vaativat edes vähän jotain väriä ja sitä saadakseni piti tehdä joku pieni äkkinäinen värityö. Tarvitsin uuden avainkotelon ja se olikin sopivan pieni piristystyöksi. Ihanassa Klappeklipp-blogissa löytyy suloinen pupu-avainkotelo, mutta siinä olisi ollut aivan liikaa näpertelyä.  Päädyin helpompaan ratkaisuun eli pieneen mökkiin. Tein niitä sitten kaksi.



Oh hoh, ovatpa tosiaan kirjavat! Eriväriset seinälaudat ovat sitä hauskaa tilkkuilijalle sopivaa kangasta, jossa on kangaspakkoja päällekkäin.



Tänään minulle kävi aika erityinen tapaus. Sain yht´äkkiä päähäni tehdä viikonlopuksi intialaista ruokaa! Tarvitsin yhtä ja toista toteuttaakseni tämän äkkinäisen ja minulle hyvin epätyypillisen päähänpiston ja  lähdin kauppaan. Kaupan edessä on postilaatikko ja vein sinne muutaman kirjeen. Samaan aikaan ja paikkaan saapui nuori pariskunta tyttären kanssa. He tulivat polkupyörillä. Aikuisilla oli hyvin erikoiset pyörät, semmoiset hieman makaavassa asennossa ajettavat. Niissä oli aika erikoiset penkitkin. Kysyin onko pyörillä vaikea ajaa ja yhdestä suusta pariskunta vastasi, ettei ole. Ovat varmaan vastanneet samaan kysymykseen jo miljoona kertaa. Katselin pyöriä, pidän erikoisista fillareista jotenkin aika paljon. No, menin kauppaan ja ostin mitä tarvitsin huomiseen intialaiseen ateriaan, inkivääritahnaa, korianteria, limettejä... Kaupan jälkeen menin pesutupaan ja koneiden pyöriessä aina lueskelen jotain. Tällä kertaa Kotivinkkiä. Avasin lehden sattumanvaraisesti jostain kohdin ja tapani mukaan katson ensin kuvat. Tuli sellainen fiilis, että minähän olen nähnyt tämän naisen jossain. Sitten tajusin, että kuvissa oli sama pariskunta, joiden fillareita ihastelin kauppareissulla tunti sitten. Ja se juttu, mikä  lehdessä heistä oli, kertoi tämän naisen, Millan tavasta tehdä intialaista ruokaa. Wau, sanon minä. Ja tietenkin tämä Milla bloggaa kokkauksistaan. Blogi löytyy täältä.

perjantai, 26. lokakuu 2012

minikukkaro

Innostuin tekemään kortteja, mutta pohjamateriaalia ei sitten riittänyt kuin yhteen korttiin. Hyvä että edes siihen, sillä tarvitsin yhden ihan välttämättä. Vanha ystäväni, siis ystävyys on vanhaa, me emme, täytti muistini mukaan eilen vuosia ja halusin laittaa hänelle synttärikortin. Tosin nyt kyllä mietin voiko ystävyys olla vanhaa, jos ne ystävyys-ihmiset eivät olisi vanhoja. Kyllä kai voi, ei sitä joka asiaa tarvitse niin tarkasti ottaa.



No ei tämä semmoinen perinteinen onnittelukortti ole, toteutetaan niitä perinteitä jossain muualla. Kortti sopii ystävälleni hyvin, koska synttärit ovat syksyllä ja tässä on syysasuisia puita. Pöllöhän kuvastaa viisasta ja me olemme tutustuneet koulussa, jossa viisastuimme yhdessä monta vuotta. Laitoin pienen lahjankin. 



Kuvasin lahja-kukkaron yhtenä aamuna kiireessä Hesarin päällä ja nyt kun latasin kuvan koneelle, huomasin siinä olevan synttärilahjaan sopivaa tekstiä.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai, 21. lokakuu 2012

sieniä kuin sateella

Sieniä löytyy vielä vaikka millä mitalla, vettä ja lämmintä on riittänyt ainakin eteläisessä Suomessa. Siksipä tein kaksi sienipiirakkaa.


 

Kunhan hieman jäähtyvät, laitan postipaketissa menemään ystäväpariskunnalle kiitokseksi isosta laatikollisesta sieniä. Mukaan laitan tietenkin sienikortin.



Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! Ei välitetä mitään, vaikka koko ajan saitaiskin.