ja langat hieman hupenevat. Mikähän ihmeen villitys minulla tuohon virkkaukseen on nyt tullut? En ole koskaan ollut mikään koukun ystävä, yleensä se tippuu minulta käsdestä aika nopeasti. Siis ihan konkreettisestikin. Sen muoto ei oikein istu minun hyppysiin. Nyt kuitenkin on jonkinlainen innostus iskenyt. Ja vielä pyöreitä lätysköitä. Lintujen lomassa virkkailin eteisessä kököttävälle tuolille pehmusteen. Tuoli on ruma ja varmaankin pikkuhiljaa hiipimässä ovesta ulos.

Kuvasin parvekkeella, ei meillä eteisessä ihan näin paljon lunta ole. Toinen puoli pehmusteesta on erilainen, voi sitten mielialan mukaan vaihdella puolta. Tätä puolta kun katsoo sivusta päin, näyttää siltä, että se pyörisi. Pahus, en pidä pyörimisestä.

Maija ja Sartsa edellisen postauksen kommenteissa väläyttivät, että virkattuja lintuja voisi laittaa puihin graffiteiksi. Kaksi lintua minulta jäikin puihin jo aiemmin ja tänään jätin yhden lisää. Edelliset jäivät puolivahingossa. Toista en saanut enää pois ja toisen unohdin, ja myöhemmin totesin, että hyvä niin. Siellähän keikkuvat metsän reunassa molemmat. On hieman seuraa toisistaan.

Ulokona on ihan mielettömän kaunista ja monessa blogissa olen käynyt ihailemassa hienoja talvisia kuvia. Itse olen kuvaillut myös lähes jokaisella lenkkeilykerralla. Koirapuistoa merkkaavan taulun koirakin on joutunut lumihankeen, vaikka onkin korkealla. 

Rakkaus lämmittää...

sulattaa lumen ja jään

Blokkisiskojen Maritta kyseli blogissaan, mistä sinä inspiroidut tekemään tilkkutöitä. Mm. tallaiset  risukot inspiroi minua. Saattaa olla, että johonkin työhön tulen käyttämään mallina.

Männyn lumikukkia

Ukko lukee tyttöjen jättämiä tekstareita.